Powered By Blogger

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Perin pateettinen ylistys kotiseudulle

  






 

Kotiseutu, tuttavani!
Synkkä sielu kuusikon,
tumma mielenmaisemani
etkä silti lohduton.

Jylhä vaara kasvaa siellä,
rajanaanko taivas lie?
Punapölyn jaksaa niellä
savolainen rautatie.

Lempeästi, muistissani,
tunnen tornin kaupungin.
Kotiseutu, tuttavani,
ennen niinkuin vastakin.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti