Vuonna 1975 käynnistettiin
suomalaisten viime sotien aikana toisilleen lähettämien kirjeitten
ja postikorttien keruu. Taina Huuhtanen valikoi näin syntyneen
aineiston pohjalta 317 sivua käsittävän koosteen, joka ilmestyi
vuonna 1984 ja sai nimekseen Talvisodan kirjeet. Huuhtanen
kirjoitti kirjaan osiot, jotka selventävät lukijalle talvisodan
historiaa.
Selitysosioissa Huuhtanen kertoo mm.
sodanaikaista yksityistä viestinvälitystä varten perustetun
kenttäpostin toiminnasta. Kenttäposti oli normaalin,
maksullisen postin oheen perustettu palvelu, jonka ansiosta
sotatoimissa olevat ja heidän omaisensa saivat lähettää
toisilleen kirjeitä maksutta. Kenttäposti toimi hitaammin kuin
normaali posti ja saattoi ruuhkautua, esim. jouluna. Se välitti
kotoa rintamalle päin myös paketteja. Rahaakin sai lähettää
säännösten mukaisesti, niinpä rintamalta kotiin sai
kenttäpostissa lähettää enintään 100 markkaa.
Sota-ajan kirjeviestinnän
perustietojen lisäksi Huuhtanen on listannut lukijaa varten
talvisodan tärkeimmät vaiheet yhdelle sivulle. Kirjeet on
järjestelty aikajärjestykseen ja sopiviin kohtiin sijoitetuissa
selitysosioissa Huuhtanen kertoo lähemmin sodan etenemisestä ja sen
vaikutuksesta kirjeisiin. Talvisodan 105 kunnian päivää saavat
kirjassa laajan pohjustuksen, sillä mukana on kirjeitä miehiltä ja
miehille, jotka on kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin jo
ennen sotaa. Myös sodan jälkeen kirjeitä kirjoitettiin, viimeinen
kirjaan päätynyt viesti on kesäkuulta 1940.
Talvisodan kirjeet sisältää
useitten lahjoittajien (yleensä tietyn perhekunnan) kirjekokoelmien
aarteita. Kirjeitten ylälaitaan on merkitty kokoelman numero, josta
halutessaan voi seurata kunkin kokoelman kirjoittajien kohtaloita.
Minä luin kirjan kirjeet sellaisenaan enkä ryhtynyt tarkkailemaan
erityisesti miten kenellekin käy. Jotkut kirjoittajat kirjassa ovat
niin ahkeria ja tyyliltään erottuvia, että heidän viestinsä
erottuvat ja niitten seuraaminen käy itsestään.
Sotien aikaan sensuuri tarkasti
kirjelähetyksiä pistokokein. Sotapalveluksessa olevia oli kielletty
ilmaisemasta minne he olivat sijoitettuja. Yllätyin siitä, miten
moni oli jättänyt tämän säännöksen noudattamatta. Sääntöä
oli myös kierretty eri tavoin. On selvää, että sillä on ollut
eroa, onko mies sijoitettuna Viipuriin vai eteläiselle Kannakselle.
Niinpä asia on tietysti kiinnostanut kotiväkeä.
Kirjaan poimitut kirjeet eivät kaikki
sisällä dramaattisia tietoja sodan tapahtumista. Usein niissä
puolisolta kysellään tuttavista, ilmaistaan kaipausta ja annetaan
neuvoja. Tuntuu siltä, etteivät sodassa olevat miehet halunneet
kotiväkeään sodan kauhuilla pelottaa. Milloin sotatoimista
kirjoitetaan, se tehdään lyhyen toteavasti tai sitten propagandasta
opittuja rempseitä lausahduksia tapaillen. Kummallista kyllä
propagandan ajatukset, vaikka niitten lähtökohdan tunnistaakin,
vaikuttavat näihin kirjeisiin päädyttyään kovin rehellisiltä.
Tämä pätee varsinkin sodan uhrauksien ja raskaitten rauhanehtojen
tiedostamisen kristillisten ja isänmaallisten sävyjen osalta. Sodan
päätyttyä kansa alkaa valmistautua mahdolliseen uuteen sotaan.
Tosin ihmiset ovat myös onnellisia rauhasta, nuoret ihmiset menevät
naimisiin, joku pari saa lapsen, rintamalle tuntemattoman sotilaan
-paketin saanut mies kihlaa paketin lähettäjän.
Kaikkiaan tästä kirjekokoelmasta
muodostuu eläväntuntuinen kuva talvisotaan osallistuneitten
perhekuntien kokemuksista.
Onpa kiinnostavaa, että löysit Tainan, entisen hämäläisaikojen askultantti- ja työtoverini, kirjekokoelman. Niitä on vielä toinenkin, niin kuin varmasti tiedät.
VastaaPoistaJo kaukan sitten Taina kaikkosi Savon sydämeen. Niin kai voi Vehmersalmesta sanoa. Se lienee nykyisin osa Kuopiota.
Kirjan kokoaja on tietysti tärkeä henkilö. Hänen syntymävuottaan en löytänyt netistä eikä sitä kirjassakaan mainita. Vehmersalmi kuuluu nykyään Kuopion kaupunkiin, tämä minun kotikuntani Siilinjärvi kuuluu Kuopion seutuun. Niin että melkein naapureita ollaan Taina Huuhtasen kanssa. En tunne häntä, kuten en tunne useimpia muita naapureitanikaan. Huomasin, että lukemani kirjan kansiliepeessä mainostettiin toista Huuhtasen kirjaa. Tämä teos löysi tiensä meille anopin muuttojen yhteydessä.
PoistaTaina on syntynyt 1940, vaikka kuulemma kirkonkirhoihin on merkitty väärä, vuotta vanhempi vuosi - ellen minä nyt muista väärin. Evakkomatka kumminkin sotki tapahtuman merkitsemisen kirkonkirjoihin.
PoistaTainan kokoama Jatkosodan kirjeet ilmestyi 1986. Yhdessä teimme aikoinaan semmoisen Suomen historian joitakin kohtia valottavan kirjan lapsille kuin Ennen vanhaan. Sen kuvitti varhain edesmennyt Veli-Pekka Alare.
No, nytpä on sitten Taina Huuhtasen syntymävuosi luettavissa hänen kirjastaan kertovan blogitekstini yhteydessä. Ainakin muistinvaraisesti.
PoistaTuota Jatkosodan kirjeitä ei siinä kansiliepeessä mainittu vaan Ystäväni muistokirja, joka kertoo muistovärssyistä. Nyt aloittelen lukemaan viimme vuonna ilmestynyttä kirjaa sotasensuurista. Ja sen jälkeen olisi vielä kaksi kaunokirjallista teosta, en tiedä ennätänkö molempia ennen syyskuun loppua, jospa edes toisen.
Näkyy löytyvän Kuopion kirjastosta tuo Ennen vanhaan. Sovitaanko, että lainaan sen sitten lokakuussa, kun tämä sota-asia-aie on saatu kohdaltani päätökseen?
Passaahan se ;-)
VastaaPoistaNo, hyvä! Jos vaikka samalla lukisin sen Kotimaani oli Suomi.
PoistaSen ohuen omakustanteen lukaiset tuota pikaa, jos asiaksesi otat.
VastaaPoistaKuopiosta löytyy se väittärikin, mutta en uskalla vielä luvata, näytti olevan sivuja.
PoistaÄsken sain luettua sensuurikirjan, naputtelen siitä jotain aamulla. Nyt käyn suihkussa ja katselen rokokoo-ohjelmaa.