Maailma ja me -lehden novelliliite
vuodelta 1989 esittelee lukijalle tekstejä kahdeltatoista
gruusialaiselta kirjoittajalta. Novellit suomensi Anita Mitrošin.
Suomennos lienee tehty venäjän kielestä, sillä antologian
alkuteoksena mainitaan Современный
грузинский рассказ. Kirjasen lopusta löytyvät
perustiedot kustakin kirjailijasta sekä lyhyt luonnehdinta kunkin
tyylistä ja teemoista. Kuvittajiksi mainitaan V. Garanina ja R.
Saifullin.
Esitän
oman lyhyen luonnehdintani kustakin novellista:
Nodar
Dumbadze (1928 – 1984):
Kiittämätön on
novelli miehestä, joka täyttää sata vuotta itsensä ja
läheistensä huomaamatta. Vaikka keskiössä onkin vanha mies,
suuntautuu novellin huomio osaksi naapurin pikkupoikaan.
Nodar
Dumbadze: Hazarula
kertoo tarinan vanhaksi
kasvaneesta omenapuusta, jonka juuret tavoittelevat maahan kaivettua
parin sadan litran vetoista saviruukkua, kvevriä, jossa maaseudulla
asuvat gruusialaiset perinteisesti säilyttävät viiniään.
Artšil
Sulakauri (s. 1927):
Pähkinän hentoinen oksa.
Novelli miehestä, joka kohtaa menneisyytensä. Tunnelma on monin
paikoin epätodellinen ja osin painajaismainen. Kertomus siitä, mitä
kaikkea huomaamme ympärillämme ja mitä siitä haluamme muistaa.
Guram
Rtšeulišvili (1934 –
1960): Alaverdoba.
Kuvaus perinteisestä kansanjuhlasta, joka on menettänyt vanhojen
aikojen tenhonsa.
Edišer
Kipiani (1924 – 1972):
Oboe kertoo
elämästä ja musiikista oboistin näkökulmasta.
Revaz
Inanišvili (1926 –
1991): Rtveli. Viininkorjuu nuoren kaupunkilaisnaisen kuvaamana.
Rezo
Tšeišvili (s. 1933):
Siniset sillat.
Kirjallisuudesta elantonsa saavien johtokunnan jäsenten lukujumi saa
eeppiset mittasuhteet.
Otia
Ioseliani (1930 – 2011):
Johtajakauris kertoo
vuorikaurislauman urosten keskinäisistä välienselvittelyistä
jyrkillä vuorenrinteillä.
Goderdzi
Tšokheli (1954 – 2007):
Kirje kuusille. Upeaa luonnonmystiikkaa kaiuttava kertomus miehestä,
jonka olkapäähän kasvaa kuusi. Tästä pieni näyte:
Kukkulan
laella hän levähti.
Paikka
ympärillä oli avoin, ja aina lähtiessään kävelylle kuusen
kanssa Beri lepäsi mielellään juuri tuolla kukkulalla.
Istuttuaan
vähän aikaa ja hengähdettyään Beri kätkeytyi pensaikkoon, niin
taitavasti, että jäi itse kokonaan piiloon, vain kuusi törrötti
pensaiden yllä. Ja Beri pysytteli piilossa niin kauan, että kuusen
luo lensi pikkulintu. Se laskeutui latvaan, piiskutti jotain omalla
kielellään, hyppeli oksalta oksalle ja pyrähti tiehensä.
Lali
Bregvadze (s. 1944):
Mallinuken hymy. Kuvataiteilija painiskelee oman tyylinsä etsimisen
kanssa, vaimon kanssa syntyy myös ajoittain jytinöitä. Lähikaupan
mallinuken ilmeen kohtaaminen selvittää miehen ajatukset. Novelli
kysyy voiko kaiken takana lymyävältä tyhjyydeltä suojautua vain
kauniin valheen avulla. Lopussa kuvataiteilija poimii lautaselta
sokeroidun sitruunaviipaleen.
Avtandil
Tšhikvišvili (s. 1949):
Lumi kertoo
nuoresta miehestä, joka jätetään vastuulliseen asemaan hoitamaan
syrjäistä vuoristossa sijaitsevaa navettaa. Novelli vetoaa
ketjukolaajaan runsaan lumentulon ja siihen liittyvän armottoman
lumenluonnin kuvauksella. Myös lehmät ovat jo kauan olleet
sydäntäni lähellä.
Revaz
Mišveladze (s. 1940):
Kvevri.
Kuorma-auton kuljettaja herättää vanhan miehen. Surumielinen,
arkinen tunnelma syleilee lukijaa kaukasialaisittain.
Guram
Dotšanašvili (s. 1939):
Mies, joka rakasti
kirjallisuutta. Hauskoja
oivalluksia sisältävä vähän pitempi novelli lukemiseen
vihkiytyneestä valokuvaajasta.
Tällaisen
antologian lukeminen pistää miettimään miten vähän minä
tiedänkään eri kansojen kirjallisuudesta ja mitä ylipäätään
kuuluisi kutsua maailmankirjallisuudeksi.
Kirjassa
on 192 sivua. Lueskelin sitä muutaman päivän. Välillä vierailin
pääkaupunkiseudulla. Kirja löytyi kierrätyksestä, löytäisinpä
niitä lisää!
Muistan nuo MM-kirjallisuusliitteet mummoni ajoilta. Onkohan niitä laitettu yhtään talteen? Tuskin. Täytyy pitää silmät auki kirppareilla, olisin kiinnostunut lukemaan näitä itsekin.
VastaaPoistaAinakin joitakin löytyy kirjastoista ja jonkin verran niitä on myynnissä nettidivareissa. Ilmeisesti pehmeänkantiset painokset eivät ole säilyneet yhtä nasakasti kuin Valittujen palojen Kirjavaliot. Eikä niitä luultavasti myytykään yhtä paljon.
PoistaTäytyypä kirjastoista kysellä :)
PoistaOletpa aarteen löytänyt! Tilasin itse aikoinani MM-lehteä eikä se huono ollut. Neukkujen Valitut palat.
PoistaTuosta sokerisitruunasta pullahti muinaismuisto pintaan: Olimme Inturistin kutsumina Kaukasuksella. Hieno ateria päättyi siihen, kun pöytään tuotiin keko sokeria ja läjä viipaloituja sitruunoita, joita sitten dipattiin sokeriin ja juotiin armenialaista konjakkia päälle. Joku lausui Mandelstamin runon "Kansa tarvitsee valoa, sinistä ilmaa ja Elbrusin lunta"...
Sokeroidut sitruunanviipaleet sopivat minusta niin kivasti tällaisen lyhyen novellin symboliikaksi, että en voinut olla niistä mainitsematta.
PoistaMinulle oli koko Maailma ja me ihan uusi tuttavuus. Ihme etten ollut siitä kuullut. Neuvostoliitto-lehti minulle tuli vähän aikaa. Pitää ruveta silmä tarkkana käymään läpi myös pokkariosastoa divareissa ja kierrätyskeskuksissa. Halpa painatus saattaa olla syynä, ettei noita aarteita ole pidetty ansaitsemassaan arvossa. Kuopion kirjastosta löytyy ainakin Vasili Belovin Kaksi valoisaa vastakkain. Sen ajattelin lukaista, muitakin jos löydän.
Onpa sinulla mielenkiintoisia lukemisia neuvostoajoilta, ja monipuolisesti eri maista. Hienoa, että esittelet näitä.
VastaaPoistaOlet oikein ystävällinen! Kyllä minä mielelläni esittelen, kun vain ehtisin kaiken löytämäni lukaista.
Poista