Ismail Kadare: Kivisen kaupungin kronikka

Albanialainen Ismail Kadare (s. 1936) kirjoitti vuonna 1971 julkaistun romaanin Kronikë në gur. Vuonna 1976 julkaistiin Kyllikki Villan romaanin ranskankielisestä laitoksesta laatima suomennos nimellä Kivisen kaupungin kronikka.

Kivisen kaupungin kronikka sijoittuu Girokasterin kaupunkiin (kirjoitusasu nykyään Gjirokastër) eteläiseen Albaniaan. Englanninkielisen wikipedian artikkeli kaupungista on laaja ja suositeltava. Vuorten ympäröimässä Girokasterissa on mm. bysanttilainen kastro, kaupunkilinnoitus, jonka alapuolisessa laaksossa sijaitsee varsinainen kaupunki, kiviperusteisine ja kivikattoisine rakennuksineen. Kaupunki vaikuttaa erittäin viehättävältä. Kadare oli itse kotoisin Girokasterista, samoin Albanian tuleva kommunistijohtaja Enver Hoxha.

Kadaren romaanissa eletään Girokasterin kohtalonvuosia, italialaisten hallitseman kaupungin perinteinen rauha järkkyy vähän kerrassaan, kun syttyy toinen maailmansota. Tapahtumia kuvataan pienen pojan näkökulmasta. Sota ja uuden aikakauden alkaminen repivät kivisen kaupungin kivettyneet perinteet rikki. Verenvuodatus tekee tuloaan hitaasti, kaverinsa Ilirin kanssa poika vaistoaa pinnan alta kohoavat jännitteet, uudet aatteet, vanhan järjestyksen särkymisen tarpeen. Silti kaikki tulee kaupunkilaisille yllätyksenä, kaikille paitsi suurille vanhoille, vanhuksille, jotka ovat eläneet kymmeniä vuosia poistumatta kotoaan nähtyään sitä ennen maailmanmenoa kyllästymiseen asti. Kun levottomuudet kääntävät kaupunkilaiset veriseen vastarintaan, heidän neuvoaan kysytään:

Maailma vaihtaa verta, hän sanoi osoittamatta sanojaan kenellekään erityisesti. – Ihminen vaihtaa verensä joka neljäs tai viides vuosi, maailma joka neljäs- tai viidessadas vuosi. Me elämme nyt sellaista aikakautta, näinä veritalvina.

Näin sanottuaan hän lähti kotiinsa. Hän oli satakolmekymmentäkaksivuotias.

Kaupungin hallinta vaihtuu jossain vaiheessa italialaisten ja kreikkalaisten välillä melkein päivittäin, sitten italialaiset ovat taas jonkin aikaa vallanpitäjinä. Englantilaiset pommittavat kaupunkia päivittäin tiettynä kellonaikana. Pojan elämä etenee pojan elämän mukaisesti. Hän ihmettelee kaupungin tapahtumia. Tärkeä ihastuksen kohde on italialaisten läheiselle tasangolle rakentama lentokenttä, jota poika voi tarkkailla kotinsa ikkunasta. Hän ihailee italialaisten lentokoneita, kunnes isoäiti vihaisena huomauttaa niitten menevän pommittamaan jotain toista kaupunkia.

Kadare kertoo kaupungin ja pojan tarinan selkeästi, varmalla otteella. Romaani on jaettu kahdeksaantoista lukuun, joita seuraavat kaupungin kronikoitsijan merkinnät ja lyhyet katkelmat kaupungin tapahtumista. Vähän reiluun kahteensataan sivuun Kadare saa hyvin ilmavasti mahdutettua kerrottavan, josta riittäisi paljon laveampaan sepittelyyn, mutta sellaiseen Kadare ei sorru. Romaani sisältää mielestäni hienon elokuvan ainekset, ihmettelen, ellei sitä ole joskus filmattu. Leningrad – Ost-Berlin -haaste olisi jäänyt pahasti vajaaksi ilman tämänkaltaista albanialaista näkökulmaa.

Kirjassa on 234 sivua. Luin sen kolmessa päivässä, päivän verran puuhailin muuta.