Matti Nykänen myötä- ja vastamäessä

Juha Veli Jokisen toimittama mäkihyppääjänä tunnetuksi tulleen Matti Nykäsen (s. 1963) mietteitä sisältävä kokoelma Matti Nykänen myötä- ja vastamäessä julkaistiin vuonna 2010. Kirjanen sisältää paljon valokuvia, joista useita on otettu Matti Nykäsen keikkaillessa laulajana.

Matti Nykänen oli erittäin menestyksekäs mäkihyppääjä 1980-luvulla. Calgaryn olympiakisoissa vuonna 1988 hän putsasi pöydän voittamalla suurmäen ja normaalimäen kilpailujen lisäksi myös joukkuemäen Suomen joukkueessa. Oi niitä aikoja! Sittemmin Nykänen on esiintynyt myös viihdelaulajana. Hänen sanonnoistaan ja mietteistään on koottu jo muutama kirjanen.

Millaisina sitten näyttäytyvät Matti Nykäsen ajatukset ketjukolaajalle? Nykäsen ajattelu ei ole väkisin puserrettua, se on luomua – joskin ilmeisesti myynnin kannalta tarkoituksella valikoitua. Olen joskus katsellut muutaman jakson televisiossa esitettävästä sarjasta, jossa seurataan Matti Nykäsen elämän arkea. Niissä ohjelmissa hänen ajattelunsa ei ole poikennut tavanomaisesta. Niinpä on syytä olettaa, että kirjaan on haettu mietteitä, joitten arvellaan jotenkin sävähdyttävän lukijaa. Koska olen ikuinen vastarannan kiiski (tai vastamäen kottarainen!) koin mukavimpina ne mietteet, joissa Nykänen kertoo reilusti itselleen läheisistä, kotoisista asioista. Esimerkkinä seuraava poiminta:

Toivoin aina pikkupoikana hyviä suksia

joululahjaksi. Enää niitä ei voi toivoa.

Joululta odotan, että joku vähän muistaa.

Ja hyvät ruuat pitää olla.

Minä toivoin joululahjaksi yleensä Tarzan-kirjoja. Jos ei tullut riittävästi, niin ostin sitten itse itselleni syntymäpäivälahjaksi helmikuussa. Nyt muuton yhteydessä tajusin, etten enää ikinä lue niitä Tarzaneita ja annoin ne veljelleni. Mahtaako lukea hänkään? Ruokien suhteen on vaimon kanssa alettu tulla samantapaiselle linjalle. Mitä me kinkulla? Ei osata kunnolla paistaa sitä ja tulee rasvaa ja sitten sitä kinkkua jää syömättä. Ostetaan paketti siivutettua palvikinkkua ja Kuopion torilta valmiiksi keitettyä ja paistettua puolisen kiloa. Kyllä joulun lapsi sen kestää. Syödään vaikka rosollia ja laatikoita siitä edestä.

Nykäsen ajatukset seksistä ja parisuhteesta muistuttavat aika pitkälti suomalaisen miehen järkeilyä, ainakin mitä minä niitä miehiä tunnen. Seksi on tärkeää, mutta parisuhde vielä tärkeämpi. Kun Aulikki Oksanen kirjoitti, ettei synny rakkautta ilman oikeutta, Nykänen toteaa, että ei ole rakkautta, jos ei ole luottamusta. Tietysti Oksanen puhuu politiikasta ja Nykänen parisuhteesta, mutta ihan kurantteja mietteitä kumpikin. Pidän Matti Nykäsen mietteitten maanläheisyydestä, arkipäiväisyydestä, kotoisuudesta. Lopuksi haluan siteerata mietettä, joka juuri näin iltapäivällä alkaa maistua mukavimmalta kaikista mietteistä:

Se on onnea, että joku välittää ja kysyy,

haluatko kahvia.

Niin se on. Onni ei ole mikään suuri rubiini. Se on pikemminkin kupillinen kahvia, jonka tarjoaa joku, joka välittää.

Kirjassa on 93 sivua. Lukaisin sen päivässä.