Jussi Lehtonen suomensi ja Jussi
Lehtonen ja Jukka Hytti toimittivat vuonna 2007 julkaistun
kirjan nimeltä Kolme kerettiläistä, alaotsikoltaan
Liettualaista nykydraamaa. Kirjan näytelmät ja niitten
kirjoittajat ovat:
Marius Ivaškevičius
(s.1973): Annika (Artimas miestas – Close City) vuodelta 2005
Sigitas
Parulskis (s. 1965): Lautturi (Keltininkas) vuodelta 2006
Daiva
Čepauskaitė (s. 1967): Pavut (Pupos) vuodelta 2002
Kirjan
alusta löytyy kirjan toimittajien opastava puheenvuoro Lukijalle,
jossa kerrotaan lyhyesti Liettuan historiasta, liettualaisen
näytelmän historiasta etenkin. Sitten seuraa latvialaisen
ohjaajaprofessorin Pēteris Krilovsin (s. 1949) kuvaus ihailemastaan
omintakeisesta liettualaisesta teatteri-ilmaisusta otsikolla Uteliaan
naapurin muistikirjasta.
Tämän jälkeen saa puheenvuoron Audronis Liuga, kriitikko sekä
elokuva- ja teatterikoulutuskeskuksen johtaja. Hänpä se kuvailee
lukijalle uuden liettualaisen draaman vaikeuksia päästä ylipäätään
esityslavoille vanhemman näytelmäkirjallisuuden säilyttäessä
sitkeästi valta-asemansa Liettuan teattereitten ohjelmistossa. Ennen
kutakin näytelmää kukin kirjailija esittelee omia mietteitään ja
sanoo sanasen näytelmästään, joita aiheen tasolla yhdistää
avioparin ongelmiin ajautuvan parisuhteen kuvaus.
Marius
Ivaškevičius kertoo näytelmässään Annika
tarinan ruotsalaisesta avioparista: Annikasta ja Svantesta.
Kirjoittaja kertoo näytelmänsä lopuksi, että näytelmä
todellakin on hänen mielestään kuvaus tämän avioparin osapuolien
keskinäisten unelmien ja todellisuuden kohtaamisesta murskaavalla
tavalla. Varmasti niinkin. Minä sen sijaan kiinnitin huomiota
tapahtumapaikkoihin. Näytelmä nimittäin tapahtuu Malmössä ja
Kööpenhaminassa, joita yhdistää silta. Malmöstä voi myös
katsella Kööpenhaminaa ja tietenkin myös päinvastoin – voi olla
katselemattakin. Näytelmässä kuvatussa tapauksessa ei kumminkaan
sitten voi olla katselematta ja siinäpä sitä sitten ollaan puhtaan
merenneidon kanssa. Onko keho notkeampaa Juutinrauman toisella
puolen? Onko matkustaminen muuta kuin siirtymistä rautatieasemalta
toiselle? Vai matkustaako ihminen ennen muuta tunteisiinsa tai peräti
jonkun toisen tunteisiin? Onko toinen kaupunki toisessa maassa vain
paikka, jossa olla poissa kotoa? Mietiskelin itse näitä asioja,
koska olen itse lähdössä Liettuaan ja vieläpä vaimoni kanssa.
Niin että meillä molemmilla on varmasti omat ajatuksemme matkasta.
Toivottavasti en taas ala johdatella meitä liiaksi sinne minne itse
haluan vaan vaimokin saa päättää minne mennään. Näin
näytelmässä myös irvailua elintasoeroille kirjoittajan kotimaan
ja täytekakku-Ruotsin välillä. Kuvailisin näytelmän tyylilajia
sarkastisen hulvattomaksi. Absurdit ainekset pysyvät hyvin kasassa,
sillä ne ovat kumminkin johdonmukaisesti kasatut.
Sigitas
Parulskis kertoo näytelmässään Lautturi nelikymppisen
pariskunnan, Henrikin ja Aleksandran suhteesta, Henrikin
lääkärireissusta ja sitruunoista ynnä muusta. Tämä menevä ja
juonikkaanpuoleinen näytelmä vaikuttaa siltä, että sen saisi joku
osaava yksilö taipumaan kuunnelmaksi. Olisi se kiva nähdä
näytelmänäkin. Näytelmän aihe, parisuhde matkamittarin lukeman
karttuessa, on tietysti ihan ajankohtainen kenelle hyvänsä.
Näytelmässä suhaillaan taksilla kaupungilla, piipahdetaan olusilla
ja kysellään kuka maksaa cocacolat – tuskin Puškin?
Näytelmästä pieni näyte:
Kun
kotona on kriittisessä iässä oleva mies, rauhalle ja
järjestykselle voi heittää hyvästit. Kyseessä on aina
potentiaalinen rikollinen. Huomatessaan elinvoimansa hiipuvan hän
pyrkii laajentamaan reviiriään ja päätyy sellaisille alueille,
joista ei ymmärrä tuon taivaallista. Hänen suuruudenkuvitelmansa
kannustaa häntä ylivertaisiin suorituksiin. Kauheinta tässä on,
ettei hän missään vaiheessa riko lakeja, vaan muuttaa niitä,
sopeuttaa ne omien tarpeidensa mukaisiksi, tai jos ei sopeuta, luo
kokonaan uusia, ymmärrättekö?
Daiva
Čepauskaitė on saanut näytelmänsä Pavut
esille Vilnan kaupunginteatteriin ja se on myös esitetty kuunnelmana
sekä Liettuassa että Suomessa. Ihan kuin olisin tunnistanut jotakin
näytelmässä olevasta oman elämän ”kumittamisesta”.
Kirjailija kertoo itse työskennelleensä paljon näyttelijänä ja
siten hänen näytelmänsä on tarkoitettu teatterin lavalle eivätkä
hänen mielestään niinkään luettavaksi. Minusta lukeminenkin
sujui oikein mainiosti. Näytelmän asetelma on selkeä ja haastava.
Iäkäs aviopari on viemässä kasvattamiaan papuja talonsa kellariin
varastoon. Miehen rakentama hissi tekee tenän ja pariskunta jää
nalkkiin hissiin papujensa kanssa. Seuraa armoton ja armollinen
tilitys paitsi hissin rakentamisesta myös menneistä vuosista – ja
tulevista ajoista. Muutenkin ilmeinen kuoleman odotus purkautuu
pintaan ja herättää kirpeää sanailua muistojen ja pelkojen
tiimoilta. Tämä näytelmä on kerrassaan oiva lopetus kolmen
liettualaisnäytelmän sarjalle. Huumori ja tilanteeseen sopiva
naseva otattelu keventävät kerrontaa ja uskon, että tämä
näytelmä uppoaa yleisöön niin teatterissa kuin radionkin
välityksellä.
Kiva
kirja, jossa on 268 sivua ja muutamia kuvia, tuli luettua muutamassa
päivässä. Nyt olisi sitten vuorossa se Liettua.
Oletpa löytänyt mielenkiintoisen kirjan. Sopii varmaan luettavaksi ennen Liettuaan matkustamista. Liettualaisia kirjoja ei ole paljonkaan suomennettu.
VastaaPoistaKirjainkustantamisen taloudelliset lainalaisuudet saavat vissiinkjin aikaan sen, etteivät pienten kansojen kirjailijain tuotteet helposti ylitä julkaisukynnystä ulkomailla - eikä varsinkaan toisilla pienillä kielillä. Liettuasta kertovia tietokirjoja taitaa löytyä enemmän. Runovalikoima nimeltä "Rupikonnakultin jälkiä" on julkaistu vuonna 2001. Siinä ovat mukana Parulskis ja Čepauskaitė omilla runoillaan. Ivaškevičiukselta on julkaistu näytelmä Naapuri, joka vahingossa mainitaan nyt lukemani teoksen takakannessa.
PoistaOlipa todella nappilukemista ennen matkaa Liettuaan. Jotenkin noista valitsemistasi makupaloista tuli mieleen tsekkiläinen satiirinen kirjallisuus - jota en tietenkään tunne - muuta kuin sotamies Svejkin ja jonkun muun.
VastaaPoistaTämä kirja sopi kyllä minulle, kun olen noita kuunnelmia hurjassa nuoruudessani harrastanut. Ehkä näistä välittyi jollain tavoin myös liettualainen asenne, enpä tiedä muutaman päivän oleskelun perusteella.
PoistaSikäli aavistit ihan oikein, että "sveiki" tuntuu olevan liettuankielinen tervehdyssana esim. "tervepä teille".
Mukavaa Liettuan matkaa! Onpa mainio idea matkalle laskeutumiseen! Minulle liettualanen kirjallisuus on vielä tuntematonta, ja näytelmiä ei juuri tule luetuksi muutenkaan, mutta nämä voisi vaikka lukaista. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaTerveiset Liettuasta! Sain tuon tekstin loppuun kirjoitettua ja julkaistua tällä palstallani juuri ennen matkalle lähtöä.
PoistaNämä näytelmät ovat oikeastaan varsin helppolukuisia, ihmeempään korkealentoisuuteen ei kuroteta. Ensimmäinen näytelmistä sisältää ehkä eniten absurdian aineksia, mutta nekin on esitetty aika hauskasti.