Kajjaanissa

Kävin Kajjaanissa muutaman tunnin piipahduksella. Kerron tässä mitä siellä näin ja söin ja join.

Mentiin sinne meidän autolla. Saavuttuamme Kajaaniin kävimme ensin Teboililla vessassa. Taikka minä en käynyt, minä nautin munapiirakkakahvit kahviossa. Sillä aikaa vaimo osti minulle toiset kahvit, kun ei tiennyt missä minä olin.

Sitten mentiin yhdelle hautuumaalle. Ajettiin Kajaanin linnan raunioitten yli. Takaisin tullessa ajettiin niitten raunioitten yli vielä uudemman kerran.

Menimme siitä kirjastolle. Kirjaston parkkipaikalla nautin sen toisen kahvin, jonka vaimo oli minulle ostanut, kun ei tiennyt niistä munapiirakkakahveistani. Katselin kahvitellessani pihlajaa, jossa oli runsaasti syvänpunaisia marjoja. Kirjastossa oli käsityönäyttely, vaimo katseli sitä vähän aikaa ja tuli sitten hänkin katselemaan kirjoja. Minä ostin poistokirjoista Leena Krohnin eräänlaisen romaanin nimeltä Pereat mundus ja Yrjö Koivukarin runokokoelman Timanttikammio, joka vaikutti erittäin hyväkuntoiselta, vaikka oli vuodelta 1953. Olen sen suurimmalta osin nyt lukenut. Vaimokin osti jonkin kirjan, saimme ne kaikki yhteensä alle eurolla.

Seuraavaksi ajoimme auton parkkiin Pohjolankadun varteen ja minä otin kirkosta kuvan. Torni on kuvassa vinossa, mutta kotona tytär korjasi sen suoraan ja käsittelimme yhdessä kuvan haluamanilaiseksi.

Menimme siitä Kauppakadulle katsellaksemme Kajaanin funkistalojen fasaadeja. Ne ovatkin tosi komeita. Olin lukenut näistä taloista Jorma Jormiton mainiosta blogista Peegeehydatoon. Kyseisen blogin vihjeitten perusteella jatkoimme matkaa Pekka Heikkisen konditoriakahvilaan. Ostin sieltä tervaleivän, jonka olen melkein jo syönyt. Terva-aromi tuoksuu vahvana muovipussin läpikin. Peegeehydatoonin kommenteissa mainitun kermasarven popsin appelsiinimehun kera kahvilassa, todella maukas!

Vaimo halusi einehtiä ja kyllähän se minulle sopi. Löysimme huokean kebappipaikan. Vaimo tilasi kalaleikkeitä ranskanperunoilla ja sai kanaleikkeitä ja ranskanperunoita. Minä tilasin Iskender-kebabin ja sain sen, mutta kebab-liha oli haaleaa. Syötiin mitä saatiin.

Yritettiin vielä käväistä Kainuun museossa, mutta sepä olikin kiinni. Sen sijaan mentiin kirppikselle, josta ostin Karol Wojtilan runokokoelman, jonka luin muutama vuosi sitten ja Jack Londonin romaanin Salamurhaajat, jota eräs kommentoija blogissani oli kehunut. Sitten olikin jo aika lähteä kotimatkalle.

Olin liian väsynyt ajamaan ja jossain Sonkajärven tienoilla keskittymiseni alkoi herpaantua omalaatuisen euforian puolelle siinä määrin, että vaimo lupautui ajamaan. Iisalmen ohiajotiellä otin vielä kuvan lumoavan dramaattisista pilvistä. Sittenpä olinkin aika sippi.