Solja
Kievari toimitti vuonna 1982 julkaistun valikoiman Suomalaisia
kuunnelmia 1978 – 1981. Alusta löytyy Mirjam Polkusen
kirjoitus Lyhyttä proosaa, jossa todetaan kuunnelman
sijoittuvan lajityypiltään lähemmäs novellia kuin vaikkapa
romaania. Tekstissään Käsikirjoituksesta esitykseksi kuvailee
Solja Kievari kuunnelman toteuttamisen vaiheita ja mainitsee mm.
kuunnelman olleen aiemmin vain näytelmällisen tekstin esittämistä
radiossa, mutta sittemmin kehittyneen omaksi taiteenlajikseen.
Uskallan kumminkin tarjota näitä kuunnelmakirjoja osaksi näytelmien
lukuhaastetta Shakespearen sisarukset.
Lukemani
teos sisältää mielestäni suomalaisen kuunnelman kultakauden
huikeimpia onnistumisia, kuten Pirkko Jaakolan häkellyttävä
Eksyssuon lapset ja Juha Mannerkorven toisenlainen
rakkauden kuvaus Isot lapset leikkii. Suurinta osaa
kuunnelmista en ollut ennen kuullut, niihin oli nyt hyvä syy
tutustua.
Antti
Tuuri (s. 1944): Lintujen kesyttäjä (ensiesitys
13.8.1978). Todella kovan luokan aloitus tälle valikoimalle. Upea
kertomus miehestä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen lintujen
kesyttämisen ja siitä, mitä tapahtuu kun hän saapuu uskovan
pariskunnan maalaistaloon viivähtääkseen siellä viikon päivät.
Kuten tunnettua yhteisö tuomitsee erilaisuuden.
Jussi
Kylätasku (1943 – 2005): Uuni (8.10.1979). Perustuu
tositapaukseen. Poika tulee vierailulle vanhempiensa luo. Äitiä ei
kotona näy. Isä väittää äidin menneen jonnekin. Uuniin on
rakennettu uusi muuri. Isä lämmittää uunia vimmaisesti. Käydään
läpi perheen elämänvaiheita. Tästä on tehty myös tv-elokuva.
Aihe ei ole ihan lemppareitani.
Marja
Kurkela (1949 – 2017): Ja 80-luvulla ei mittään
(14.10.1979). Tässä sitten kuunnelma minun mieleeni! Työttömyydestä
kertova satiiri puraisee työttömyyttä pahasti omaan jalkaan
kuvatessaan toimenpiteitä, joilla yhteiskunta työttömiä
toimettomina pitelee. Työttömille tarjotaan terapiaksi puuhastelua
ja visailua. Akateemisille tietokilpailua tai shakkia ja
epäakateemisille jätkänshakkia tai uuninpankolla makoilua.
Eikä puhettakaan työtoiminnasta. Julman hauskaa!
Juha
Mannerkorpi (1915 – 15.9.1980): Isot lapset leikkii
(4.5.1980). Kahden näyttelijän kuunnelma. Pariskunta päättää
nähdä unta tietystä teemasta, joksi valikoituu kuukunanmuna.
Kuulijalle/lukijalle paljastuu pian, että mies on sairas, hänen
kuolioon tummuvia varpaitaan joudutaan poistamaan yksi kerrallaan.
Kuunnelma kertoo lähestyvästä kuolemasta ja silti se on kauneimpia
tuntemiani rakkauskertomuksia.
Hannu
Mäkelä (s. 1943): Surma (17.11.1980): Kauhutarina Suomen
sodan ajoilta. Ei varsinaisesti noussut feivöriitikseni. Loogisesti
etenevä silti, on myönnettävä.
Martti
Joenpolvi (s. 1936): Syyskuussa (16.9.1978): Pelkäsin
tämän olevan päämäärätöntä venerantakävelyä, mutta
kuunnelmassahan onkin hyvä draivi päällä koko ajan! Helena on
hoitanut appivanhempiaan vuosikaudet ja nyt hän puhuu kerrankin
suunsa puhtaaksi, millä on puhdistava vaikutus kuunnelman
lukijaankin. Hyvä Helena!
Esko
Korpilinna (1928 – 1992): Biancan henget (4.8.1979):
Aivan erinomaista ironista revittelyä pienen lapsen vanhempien
tuskaisasta elämäntilanteesta. Erittäin omaperäistä
mielikuvituksen lentoa kirjoittajalta!
Pirkko
Jaakola (s. 1940): Eksyssuon lapset (11.8.1980): Tämä
kuunnelma on kestoltaan vain 24 minuuttia eikä se tekstinäkään
pitkältä tunnu. Jokin siinä kumminkin on, että muistijälki on
niin vahva vielä neljän vuosikymmenen kuluttua. Enkä taida on
ainut, sillä kuunnelman tapahtumapaikalla kuuluu olevan risti ja
siellä vieraillaan tämän fiktiivisen, mutta tositapahtumiin
perustuvan kertomuksen tunnelmissa nykyisinkin. Kuunnelman voi
kuunnella Yle Areenassa.
Ilkka
Kylävaara (s. 1946): Kunnon suhteet (11.9.1980): Mies
ja nainen, nuorna naineet ja eronneet, tapaavat toisensa takanaan
yhteistä riitaa ja rakkautta sekä suhteita muitten kanssa.
Hengästyttävä ihmissuhdetemppurata kuulostaa valitettavan
vakuuttavalta.
Seppo
Urpela (1937 – 1993): Juuret (16.10.1980): Ruotsiin
siirtolaiseksi lähtenyt Kettukankaan Onni ja maata
viljelemään jäänyt Raatikan Armas muistelevat lapsuuttaan,
sadattelevat tämänhetkisiä ja sottailevat tonttikauppoja.
Syksyiset kurjet säestävät.
Tommy
Tabermann (1947 – 2010): Penissimo (21.8.1981): Nimestä
voinee päätellä kuunnelman runollisen haahmon? Ujo,
Surullinen ja Iloinen kertovat jotain itsestään.
Naisääni pelittelee heidän kanssaan samaan pussiin. Luultavasti
omaansa?
Alpo
Ruuth (1943 – 2002) – Harri Huhtamäki (s. 1949):
Syyskuun viidestoista (7.3.1981): Dokumenttikuunnelma, jossa
sodassa havoittunut mies korjailee sotakokemuksistaan tehtyä
dramatisointia ja muistelee tapahtunutta omin sanoin.
Kirjassa
on 232 sivua. Lopusta löytyy lyhyt kuvailu kunkin kuunnelman
kirjoittajasta. Lukukokemus vei minulta pari päivää.
Kovia nimiä näkyy tekijöissä, ja kiinnostava aihe on kyllä myös tuo, miten kuunnelma eroaa näytelmästä (tai vaikka modernista äänikirjasta)...
VastaaPoistaVaikka on todettava että kovin paljoa en ole kuunnelmia kuunnellut, satunnaisesti jotain kauan sitten, joten tyylikeinonsa ovat aika tuntemattomia...
Minä kuuntelin usein kuunnelmia juuri tuolloin 1970-80-lukujen vaihteessa. Varmaan sen takia nämä kuunnelmat vetoavat minuun erityisen paljon. Tosin myös aikaisemmin on tehty mielenkiintoista scifi- ja jännärikuunnelmaa. Erityisen hieno onnistuminen on myös myöhäisempi Vainaja, dekkarikuunnelmasarja, jossa täti-ihminen ratkoo rikoksia eläkkeellä olevan rikosetsivän avustuksella. Pääosissa Ritva Valkama ja Aarre Karén. Sinuhe-sarjan olen tainnut kuunnella pari kertaa ja kertaalleen tuoreeltaan tuli kuunneltua Olavi Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu ja Eurooppalainen odysseijja.
PoistaMinulla on vielä toinen kuunnelmakirja lainassa, sen luen ja sitten olisi näytelmääkin luvassa. Tänään oli vuorossa lumen kolaamista.
Oma taiteenlajinsa on nämä sinun lyhyet novelli- ja kuunnelmaluonnehdintasi, kätkien sisäänsä hienoja tiivistelmiä ja sanontoja, vaikkapa tuo "päämäärätön verantakävely".
VastaaPoistaLapsena asetuttiin koko perheen voimalla kuuntelemaan kuunnelmia, ja niistä jäi miellyttävä, yhteisöllinen muisto. Erityisesti minua liikutti "Musta veljeskunta" Milanon sveitsiläisistä nokikolaripojista. Monien edesmenneiden hienojen näyttelijöiden äänet ovat vieläkin elävästi mielessä (Keijo Komppa, Toivo Mäkelä, Eeva-Kaarina Volanen...)
Nykyään ei tule kuunneltua kuin ehkä "Knallia ja sateenvarjoa".
Vaikea mennä sanomaan mitä taiteilijat mahtaisivat ajatella näistä minun luonnehdinnoistani. "Lajinsa taidetta...?" Kävelläänkö verannalla vai venerannalla saattaa tosiaan olla samantekevää, kun on kyse yleensä keksityistä kirjallisista kertomuksista.
PoistaLuettelemiasi hemmoja ja lyylejä on esiintynyt näissäkin lukemissani kuunnelmissa, esiintyjäluettelot ovat tarkasti mukana joka kuunnelman tiedoissa, samoin kuunnelman kesto. Eeva-Kaarina Volanen on pääosassa kummassakin kuuntelmassani Mannerkorven kuunnelmassa. Isot lapset leikkii -kuunnelman Kaaleppina esiintyy Martti Järvinen.
Joitakin kuunnelmia muistan kuunnelleeni jo 60-luvulla. Muistan sen Kuopion keskustan asunnon, jonka lattialla leikin kuunnellessani eteläafrikkalaista epäsovinnaista rakkaustarinaa. "Tässä kivisessä maassa on kivisen maan laki!"