Oopperassa Kuopiossa

Kävin asioikseni katselemassa ja kuuntelemassa oopperan Minnan taivas Kuopion musiikkikeskuksessa. Vaikka en ole mikään oopperafanittaja, kerron kokemuksestani muutamalla hassulla sanalla.

Ooppera Minnan taivas: säveltäjä Jukka Linkola, libretto Veera Airas.

Minna Canth – Marjukka Tepponen, J. V. Snellman – Esa Ruuttunen, Venny Soldan-Brofeldt – Marjatta Airas, Juhani Aho – Jukka Romu, astraalihahmoina Ossi Jauhiainen, Johanna Takalo ja Olli-Tapio Tikkanen. Kuopion kaupunginorkesteri johtajana Rauno Tikkanen. Kesto n. 2 ½ h.

Kotona kuuntelen toisinaan Yle Radio 1 -kanavaa, jolla esitetään klassillista musiikkiakin. Yhdeksän seutuun laitan radion päälle, että kissat saavat kuunnella ohjelmaa Muistojen bulevardi. Kissat nukkuvat rauhallisen, vanhanaikaisen viihdemusiikin hiljaa huplattaissa. Minä, joka olen jo konkari radion kuuntelijana, pystyn nukkumaan vaikka minkälaisessa kiljunnassa – tulipa ratijosta oopperaa tai taivaalta hornetteja.

Kun kerran säveltäjänä tässä Minna Canthin elämää hauskasti sivunneessa oopperassa oli Jukka Linkola, odotin kuulevani jotain jatsahtavia säveliä. Kyse oli kuitenkin melko perinteisestä oopperamusiikista. Mitään kirkuvan uudenaikaista ei korviini kuulunut, tosin välillä minulle meinasi käydä muistojenbulevardit, niin että paras olla vannomatta. En enää yön yli nukuttuani pysty muistamaan yhtään melodiaa koko esityksestä. Se ei luultavasti johdu siitä, että keskityin seuraamaan sanoja, jotka oli huomaavaisesti tekstitetty näyttämön yläpuolelle (laulajat tosin esittävät laulettavansa niin selkeästi, että harvoin olisi ollut tarpeen lukea tekstejä, mutta varmuuden vuoksi luin ne kumminkin). Sävelmät eivät myöskään olleet liian korkealentoisia tai vaikeita, laulajat ja soittajat esittivät ne mainiosti. Jokin niissä jäi kumminkin loksahtamatta meikäläiseen. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö musiikki olisi ollut toimivaa, ehkä minä nyt vain keskityin liiaksi tapahtumiin. Nukkumaan ruvetessa mietin kyllä, että kun näinkin humoristinen aiheen käsittely oli kyseessä, olisiko musiikki voinut tukea sitä koomillisuutta hieman selkeämmin?

Mistä oopperassa sitten kerrotaan ja miten? Minna Canth oli Suomessa maailmankuulu kirjailija, joka jo 1800-luvulla nosti vahvasti korostaen esiin yhteiskunnallisia vääryyksiä ja sortoa. Naisten ja köyhien asemaa oli Canthin mielestä parannettava. Oopperan alussa astraalihahmot toistelevat Canthin ajatuksia. Vähän kerrassaan oopperan seurailijalle selviää, että Minna on kuollut ja hän on nyt taivasten tasolla. Kuitenkin sellaisella tasolla, jossa ei vielä ihan telepatialla toimita, joten älyllistä yhteiskunnallista keskustelua voisi määttiijjä vielä jatkaa. Ja voisiko taivaista saada yhteyden maanpäällistä elämää viettäviin? Minnan seuraksi heräjää entinen Kuopion asuja ja Saimaan ystävä J. V. Snellman. Hänen koominen hahmonsa, jonka Ruuttunen vetää erinomaisesti, meinaa välillä päästä varastamaan souvvin (maskeeraus+puvustus täysi 10). Ahnaammin Minnan mekosta kiinni tarttuu kumminkin Venny Soldan-Brofeldt, jonka kanssa Minna väittelee korsetin käytöstä puolisen tuntia. Ainakin siltä minusta tuntui. Lopuksi mieshahmot tulevat voitelemaan Minnan rentoutuneempaan tilaan, mikä tapahtuu konjakkia juomalla ja korttia pelaamalla.

On totta, että Minna pelasi korttia. ”Ein kleines…” tarkoitti Kanttilassa pientä peliä, ei ryyppyä. Alkoholinkäytön turmiollisuudesta Minna oli itse kirjoittanut lehteen jo Jyväskylässä ja taisi saada potkutkin, lehden omistajalla kun oli viinatehdas? Tässä oopperassa on kenties käynyt päinvastoin. (Huom. kys.m.)

Mutta mitäs minä vielä mietinkään eilen illalla ennen kuin sain taas unen päästä kiinni…? Niin sehän se juuri oli, että aika monet tietävät tai ainakin luulevat tietävänsä paljon ja kaikenlaista Minna Canthin elämästä ja sen tapahtumista. Ehkäpä oopperan tekijä onkin ajatellut, että näissä faktoissa teillä on tarkistelemista, kun tapahtumat sijoittuvat taivaisiin! Lopussa Venny maalaa Minnalle uuden taivaan, jossa voipi elellä selevittä päivittä korsetin kanssa tai ilman.