Princetonin yliopiston historian ja
Kreikan tutkimuksen professori John Haldon laati 2000-luvun
alkuvuosikymmenellä teoksen nimeltä Byzantium: A History.
Teoksen suomennos ilmestyi vuonna 2010, suomentajana Kaisa Sivenius,
toimitustyön suomenkieliseen laitokseen teki Mika Hakkarainen.
Kirjan alusta löytyvät Bysantin tutkimuksen seuran puheenjohtajan
Matti Kotirannan alkusanat lukijalle sekä professori Haldonin
esipuhe suomalaiseen laitokseen. Lopusta löytyvät kirjoittajan
jälkisanat sekä sanasto, luettelo Bysantin keisareista, Bysantin
historian tärkeimpien tapahtumien kronologia, luettelo pääasiassa
englanninkielistä lisäluettavaa sisältävistä teoksista sekä
hakemisto. Kirja sisältää myös karttoja sekä valokuvia
bysanttilaisista kolikoista.
Bysantin historia -teos
on tekijänsä mukaan suunnattu pääosin opiskelijoille
sekä sellaisille lukijoille, jotka haluavat syventää
Bysantin-tuntemustaan romantisoivia kertomuksia ja
taideteosluetteloita pidemmälle.
Tyyli onkin kansantajuista, putosin kärryiltä jymmäkammin
oikeastaan vain hallintorakenteita kuvailtaessa. Organisaatiokaaviot
olisivat saattaneet selkiyttää asiaa.
Haldon
on viipaloinut kuvauksensa Bysantista aihealueittain kahdeksaan
osaan, jotka paikoin täydentävät toisiaan. Kahdessa ensimmäisessä
luvussa kuvataan Bysantin valtakunnan historiaa aluksi antiikin
Rooman valtakunnan osana ja sitten keskiaikaisena keisarikuntana.
Mielenkiintoista on miten Haldon käsittelee valtakunnan rajojen ja
keisareitten vaihtumisen yhteydessä sujuvasti myös kristinuskon
opillisia kiistoja, joihin keisaritkin ovat joutuneet ottamaan
kantaa. Kristinusko onkin Itä-Roomassa kirjan mukaan sitoutunut aina
vain tiukemmin osaksi valtiota. Niinpä Bysantista muodostui minulle
kuva kristillisenä Rooman valtakuntana, joka säilytti mahtinsa
vuosisatoja Länsi-Rooman tuhoutumisen jälkeen.
Luvut
3-8 kuvaavat Bysantin valtakunnan eri elämänalueita
liikenneyhteyksistä elinkeinoihin, valtionhallinnosta ja armeijasta
kaupunkien kehitykseen, Bysantin poliittista järjestystä, uskontoa
ja lyhyesti myös taiteita. Näistä minua kiinnostavin ilmiö nousi
esiin verojärjestelmän, kaupunkirakenteen ja ulkomaankaupan
muutoksissa. Haldon kertoo, että ainakin 80 % väestöstä sai
elantonsa maataloudesta ja laidunnuksesta. Niinpä verotuksessa
olikin keskitytty maatalouden verotukseen. Maatalouskiinteistöt oli
luetteloitu ja kyläkunnat järjestelty verotuksellisesti. Kun
Bysantti menetti Egyptin ja Syyrian viljavat alueet arabeille
600-luvulla, valtion verotulot laskivat dramaattisesti. Sitä paitsi
myös nykyisen Turkin alueen kaupungit Konstantinopolia myöten
joutuivat arabilaivastojen hyökkäysten kohteeksi. Tämä muutti
aikaisemmin laajat kaupunkialueet, polikset, tiiviisti asutuiksi
linnakekaupungeiksi, kastroiksi, mikä supisti niitten taloudellista
ja muutakin merkitystä. Valtio piti yhteyksiä maakuntiin ja keräsi
verotulonsa maanviljelijöiltä. Vuosisatojen vieriessä italialaiset
kauppakaupungit ulottivat kaupankäyntiään Bysanttiin. Pikku hiljaa
ne alkoivat käydä kauppaa myös pienten linnakekaupunkien kanssa
välttäen valtion suoran valvonnan, joka kohdistui lähinnä
pääkaupunkiin. Näin Bysantin valtiolta jäivät ulkomaankaupan
verotulot keräämättä, mikä näivetti valtiontaloutta ja
huolimatta ajoittaisista nousukausistaan Bysantti menetti
merkitystään ja maa-alueitaan, kunnes lopulta vuonna 1453 osmanit
valtasivat Konstantinopolin. Tosin siihenkään Bysantin taru ei
oikeastaan kokonaan loppunut, sillä ortodoksinen kirkko vaalii
omalta osaltaan edelleen kristillisiä perinteitä, joitten juuret
ovat vankasti Bysantissa.
Kirjassa
on 230 sivua (+lukemistot ja hakemistot) ja lueskelin sitä muutaman
viikon.
Hmm, olen tainnut tämän lukea, ainakin jonkun Bysantin historiaa käsittelevän kirjan olen.
VastaaPoistaAihe herätti kiinnostusta jossain vaiheessa kun olin lueskellut vastaavien aikojen länsi-Eurooppaan sijoittuvaa historiaa jossa kritisoitiin koko pimeän ajan käsitettä, mikä heijastaa enemmän nationalistista historiankirjoitusta kuin todellisuutta: koska Bysantti ei ole minkään nykyisen kansallisvaltion vaihe eikä tällaisia oikein ollut länsi-Euroopassakaan, tämä aika historiassa voidaan hyvin skipata ja hypätä suoraan Kaarle Suureen.
Samoin kyseenalaistettiin länsi-Rooman tuhoa identiteetin vaikuttajana, ilmeisesti ei ollut ihan tuntematon ajatus että länsi-Euroopassakin ajateltiin että Rooman valtakunta ei ole mennyt mihinkään, ollaan vain palauduttu takaisin yhteen Rooman valtakuntaan, ja se ei niin haitannut identiteettiä että valtiollista infrastruktuuria ei lännessä ollut ja keisari oli kaukana, roomalaisia tässä kuitenkin ollaan.
Niin piti sitten tutustua ainakin vähän Bysantin historiaan yleissivistyksenä...mutta olihan se hallinnollisesti ilmeisesti aika hämärä laitos :)
Minä olen ajatellut sen "pimeän ajan" tarkoittavan sitä, ettei kyseisen ajan elämästä ole säilynyt paljoa kirjallista dokumenttia nimenomaan taiteen muodossa. Tässäkin teoksessa painotetaan, että kristinuskon vahva vaikutus johti taiteitten suuntautumiseen lähes pelkästään kristillisiin aiheisiin. Tavallisen ihmisen elämänmeno jäi siten vähemmälle kuvaukselle. Tietysti mahdollisen muun kirjallisuuden säilymiseen on saattanut vaikuttaa pitkä osmanien valtakausi, jolloin on ehkä katsottu säilyttämisen arvoiseksi vain arvokas, uskonnollinen taide? Kuvataiteissa lienevät Bysantissa harjoittaneet ennen muuta ikoninmaalausta.
PoistaVaikka mikään valtio suoranaisesti ei jatkakaan Bysantin perinteitä valtiollisella tasolla, on Bysantin merkitys vahva varsinkin kreikkalaisille jo uskonnon kautta.
Bysantin hallinto on muuten kirjan kirjoittajan mukaan ollut hyvin järjestetty - kuten Roomassakin. Minä se en vain saanut kirjoitetusta tekstistä selkeää kuvaa kaikista hallinnon portaista.
Olen kuullut väitettävän että kirjallista jäämistöä on määrällisesti säilynyt enemmän nk. pimeältä ajalta kuin antiikista, mutta painotus on tainnut tosiaan olla enemmän uskonnollisissa kirjoituksissa ja virallisissa dokumenteissa kuin sekulaarissa taiteessa...(mitäs mä olen tuolta ajalta lukenut, ainakin Beden Englannin historian ja Benedictuksen säännön...)
PoistaOlet lukenut kyseinen aikakauden teoksista 100 % enemmän kuin minä!
PoistaHahmotin pitkään Bysantin Itä-Roomana. Länsi-Rooman romahdettua Bysantilla on ollut oma tärkeä roolinsa peristeiden säilyttäjänä. Sen enempää en ole kuitenkaan hallintorakenteisiin syventynyt, mutta hallinto, verotus ja infrastruktuuri ovat joka valtakunnassa tärkeitä hallinnon ja hallinnan kannalta.
VastaaPoistaBysantilla on lännen ja idän kirkkojen erkaannuttua oma erityinen roolinsa.
(Tätä kirjaa en ole lukenut).
Kirjassa nimitetään Bysanttia välillä Itä-Roomaksi, niin että lienet käsittänyt ihan ok. Bysantin keisarikuntaa ei sillä nimellä ollut koskaan olemassakaan, nimi Bysantti on keksitty vasta valtakunnan loputtua.
Poista