Norjalais-tanskalainen Ludvig Holberg
(1684 – 1754) kirjoitti vuonna 1722 ensi kertaa esitetyn näytelmän
Jeppe paa Bjerget eller den forvandlede Bonde.
Luin näytelmästä suomennoksen, jonka laati V. Tarkiainen. Lukemani
teksti oli toinen, korjattu painos vuodelta 1946 ja se oli saanut
nimekseen Jeppe Niilonpoika eli talonpojan
ihmeelliset seikkailut. Kyseessä on
viisinäytöksinen huvinäytelmä.
Kirjan alusta löytyy kirjoitus Holbergin elämästä ja näytelmistä.
Lopussa on ohjeita seuranäyttämöille näytelmän esittämisestä
karsitussa muodossa.
Vaikka Jeppe
Niilonpoika nimenä oli minulle tuttu, heräsin tajuamaan
näytelmäkirjailija Ludvig Holbergin arvon vasta tänä syksynä,
kun onnellisen sattuman kautta osuin kuuntelemaan radiosta
1960-luvulla nauhoitettuna 2-osaisena kuunnelmana hänen näytelmänsä
Lapsensaajaiset (Barselstuen, vuodelta 1723). Kuunnelma
teki minuun suuren vaikutuksen. Se onnistui kerrassaan herättämään
henkiin tanskalaisen maaseudun, jossa vaikutettiin yhä uinuvan
menneitten aikojen unessa. Tästä rohkaistuneena ja innostuneena
päätin nyt lukaista millainen näytelmä Jeppe Niilonpoika
lieneekään.
Kaikki
naapurit sanovat, että Jeppe juo, mutta he eivät sano, miksi Jeppe
juo; sillä kun minä palvelin kymmenen vuotta sotaväessä, niin en
koko sinä aikana saanut niin monta kertaa selkääni kuin nyt saan
yhtenä ainoana päivänä tuolta kirotulta naasikalta. Hän pieksää
minua ehtimiseen, vouti ajaa minua työhön kuin juhtaa ja lukkari
elostelee eukkoni kanssa. Onko sitten ihme, että juon?
Ylläoleva Jepen
puheenvuoro löytyy näytelmän ensimmäisen näytöksen kolmannen kohtauksen
alusta. Kysymys: miksi Jeppe juo? lienee näytelmän
tunnetuin kohta. Jännä kyllä muut kuin Jeppe eivät asiaa niinkään
näytelmässä kysele. Jeppe on naimisissa Nillan kanssa. Nilla on
tuo edellä olevassa katkelmassa mainittu naasikka, joka antaa
miehelleen selkään patukalla, jolle hän on antanut nimen mestari
Eerikki. Nillan mielestä Jeppe on unelias laiskuri, joten hän
yrittää ojentaa miestään selkäsaunojen avulla. Tästä
huolimatta (tai tämän vuoksi?) Jeppe ei osaa pidättäytyä
viinaksista vaan lankeaa juopumuksen houkutukseen kerta toisensa
jälkeen. Paitsi muistot sota-ajoilta, Jeppeä tuntuu vaivaavan hänen
vaimonsa suhde kanttoriin, etenkin kun kanttori suhtautuu Jeppeen
ivallisesti.
Edellä olen
kuitenkin kuvaillut vasta näytelmän alkuasetelmat, joitten
perusteella ainekset huvinäytelmäksi vaikuttavat kyseenalaisilta.
Huvinäytelmään sen sijaan viittaa näytelmän tanskankielinen
alanimike den forvandlede Bonde. Muodostuuko sitten siltäkään
pohjalta erityisen huvittavaa näytelmää? Mielestäni Jeppe
Niilonpoika on lähinnä kiinnostava näytelmä, jonka rivien välistä
voisi löytää yhtä sun toista asenteellisuutta. Erityisen
huvittavana en näytelmää kokenut. Ellei sitten näytelmästänauttija
ole hirtehishuumorin ystävä? Saattaa olla, että Holbergin
näytelmät avautuisivat toisella tavoin taitavasti dramatisoituina.
Ehkä teatterin katsomossa ajatukset eivät kävisi niin
analyyttisiksi ja kantaaottaviksi kuin omassa, takakenoon
kiinnikasvaneessa nojatuolissa näytelmää lukiessa?
Kirjassa on 59
sivua ja lukaisin sen eilen.
Jepellä taisi olla niin sanottu hyvä syy juomiseensa.
VastaaPoistaSyitä on elämässä vaikka minkälaisia ja vaikka mihin. Tässä näytelmässä ei keskitytä pohtimaan syitä Jepen juomiseen vaan jokainen pohtii tapahtumia lähinnä omalta kannaltaan. Se on ehkä aika todellista, mutta minulle se on aikamoinen pettymys. Hienosti esitetty kysymys jätetään vastaamatta. Miksi Jepen elämä oli niin ahdistavaa, että hänen piti juoda kokeakseen hetken helpotusta? Onko kyse siitä, ettei hän kestä jatkuvaa naurunalaisena ja väheksyttynä olemista? Tämän kyselemisen sijasta näytelmässä todetaan, että yhteiskunnan valtasuhteet kannattaa säilyttää nykyisellään, etteivät talonpojat pääse tyrannin asemaan!
PoistaAika homeenhajuinen ydin sieltä siis paljastui, tästä klassikosta. Kiitos tästäkin yleissivistävästä pohdinnasta.
VastaaPoistaHomeenhajua tai jotain muuta vastaavaa saattaisi paljastua nojatuolistanikin mutta saahan sitä yrittää sivistyä minkä kykenee.
PoistaJopas jotakin! Olin 8-vuotiaana enon luona Lappeenrannassa kesälomalla ja eno vei minut ja isosiskoni kesäteatteriin katsomaan tätä näytelmää. En pysynyt kärryillä näytelmän juonessa, mutta muistan hyvin että näytelmä päättyi hupaisaan lauluun "Miksi Jeppe juo?".
VastaaPoistaNyt kun kerroit näytelmän sisällöstä, ihmettelen kovasti miksi eno vei meidät katsomaan tämän. :)
En muuten todellakaan paljasta näytelmän sisältöä tässä läheskään kokonaan. Varmasti siitä osaavissa käsissä muokkautuu komedia, kuten ylläolevasta kirjankansitekstistäkin voi päätellä. Minä vain en pidä ihan kaikkia aiheita komediallisina. Minusta tässä vaikutti olevan aineksia viinankäytön syitten pohdintaan, mutta näytelmän juoni kulkikin muille urille.
PoistaHyvä kun mainitsit tuon lopun. Kuten edellä olen kertonut, on kirjan lopussa ohjeita seuranäyttämöille. Viimeinen ohje koskee juuri näytelmän lopettamista hauskahkoon rallatukseen, jossa tosin ei mainita juuri noita sanoja, joita muistelit. Radiossa kuunnelmana esitetyssä "Lapsensaajaisissa" samoin kuin tässä kirjana julkaistussa suomennoksessa "Jeppe Niilonpojasta" on kummassakin lopussa runo, joka kiteyttää tarinan opetuksen. Tässä näytelmässä runossa ei käsitellä juomista vaan sitä, että moukkia ei pidä päästää vallankäyttäjiksi.
Maallikon arvaus siihen, miksi teidät on viety katsomaan tätä näytelmää on, että kesäteatterissa on sinä kesänä satuttu esittämään juuri se näytelmä?