Dan Fante: Moottorisahasäkeitä

Amerikkalainen kirjailija Dan Fante on kirjoittanut myös runoja, joita on julkaistu teoksessa Kissed by a Fat Waitress. Lukaisin näistä runoista poimitun, Kari Aartoman suomentaman kokoelman Moottorisahasäkeitä, joka ilmestyi vuonna 2009.

Dan Fante vaikuttaa olevan kirjallisena hahmona verrattavissa Charles Bukowskiin. Fanten minämuotoisissa runoissa esiintyy kirjailijahahmo, joka on ryypännyt ja jolla on ollut lukuisia naissuhteita (ja on tilaisuuden tullen edelleenkin!), mutta joka nyttemmin on lopettanut juomisen AA:n avulla ja viettää perhe-elämää rakastamansa naisen ja parivuotiaan poikansa kanssa. Myös kirjailijan isä on ollut viinaanmenevä.

Runojen kirjailija kohtaa menneen elämänsä hahmoja joko suoraan muistojensa kautta tai tapaamisten tai kuolinsanomien esiinnostamien ajatusten teitse. Kirjailijana hän myös kirjoittajaa kirjailijana olemisen iloista ja kiroista. Jälkimmäisten runojen kautta Fante on mielestäni hauskimmillaan. Wanna-be- kirjailijat ”kostavat” kirjailijalle hänen menneet pahat tekonsa lähettämällä kuuluisuuden luettavaksi monisatasivuisia sepustuksiaan. Erityisesti näitten runojen kautta kokoelman sävy näyttäytyy paikoin pääasiassa viihdyttävänä. Tosin viihdyttävyys näyttäytyy verrattain usein kokoelman muissakin runoissa. Vaikutelmaa tukee se, etteivät runot yleensä ole vaikeaselkoisia. Päinvastoin, ne tuntuvat päiväkirjamaiselta proosatekstiltä, helmiltä viimeaikojen tapahtumista. Sikäli kokoelman nimi Moottorisahasäkeitä saattaa johtaa lukemista harkitsevan harhapoluille.

Kokoelman runot sisältävät niin paljon todentuntua, etteivät ne ihan täysin voi keksittyjäkään olla, vaikka runoilija joskus sellaisen mahdollisuudesta huomauttaakin. Niin tai näin, monet kohdat vetosivat minun tunteisiini ja kokemuksiini. Veljesten muistot isästä voivat olla hyvinkin erilaisia. Joskus syitä eroihin ei voi selvittää, ihmiset ovat yksilöitä eivätkä vuodetkaan ole veljeksiä, he-heh. Toisinaan voi myös käydä niin, että jokin tapahtuma tuo yllättävällä tavalla esiin vanhoja muistoja, entisen, edesmennyt ystävä voi äkkiä muistua mieleen ja herättää voimakkaan kaipuun. Puhumattakaan viesteistä, joissa kerrotaan ystävän kuolemasta. Antaakseni Fanten puhua puolestaan, liitän tähän pätkän runosta Vihoviimeinen puhelu :

mutta jumalauta Tommy, perkeleen jätkä, jätit minut

ja meidät tänne tällä tavoin, vittu mitä haaskausta

ei edes uutta runoa yöpöydällä tai puhelinviestiä

ei yhtikäs mitään

vain tyhjiä reseptipilleripurkkeja ja yrjöä

ja tiukasti suljetut verhot pimeässä huoneessa

ja likaiset petaamattomat lakanat

Kirjassa on 61 sivua. Sen lueskeluun meni pari päivää ja muutama välipäivä.