Powered By Blogger

perjantai 29. toukokuuta 2015

Valtimon syke


Kutsuin vaimoni kanssani kesälomareissulle, kun hänellä oli perjantaina kesälomapäivä. Retken suunnaksi olin valinnut Valtimon, Pohjois-Karjalan pohjoisimman kolkan. En ollut koskaan käynyt Valtimolla, halusin tietää millainen olisi Valtimon syke.

Läksimme liikkeelle aamulla. Helmenharmaa automme kiisi valtatie 75:ttä kiireettä, olihan vaimoni lomapäivä. Matkan varrella piipahdimme Nilsiän Kinahmin vaaralla. Pysähdyin jossain siellä tanhuvilla ottamaan kuvan keväisestä pellosta taustanaan keväinen, metsän peittämä kukkula. Kuopioon liittynyt Nilsiä oli tullut tutuksi jo ennen Kuopioon liittymistään, joten jatkoimme matkaa kohti Pohjoista Karjalaa.
Nilsiä. Etualalla kappale helmenharmaata autoa.
Emme käyneet edes Nurmeksessa, sielläkin olimme kerran aikaisemmin piipahtaneet. Jatkoimme korpitaivalta kohti Valtimoa, Rautavaarankin ohitimme, vaikka se olisi minua kiinnostanut. Perillä Valtimolla tutustuimme leppoisaan pieneen taajamaan vajaan tunnin ajan. Tai ainakin puoli tuntia. Kävimme nauttimassa pullakahvit, kaupasta ostimme jukurtit ja suklaata ja cd-levyn verran matkamusiikkia. Tulikin valittua hyvä levy, Poptorin parhaita, kannessa auton kuvia ja levyllä mukavaa musiikkia vuodelta 1962. Kuunneltiin laulut pariin kertaan siinä ajellessa. 

Kävimme myös kirkonmäellä ja tutustuimme ulkopäin Valtimon kirkkoon ja kirkon kupeella sijaitsevaan sankarihautausmaahan. Nautimme keveän lounaan kirkon parkkipaikalla. Minä söin mustikkajukurtin, banaanin ja kolme palaa suklaata. Vaimo otti vain kaksi palaa suklaata ja söi jonkin sitruunajukurtin.
Valtimolla on tällainen kirkko.
Jatkoimme matkaa kohti pohjoista, sillä olin wikipediasta lukenut, että Valtimolla sijaitsee koski nimeltä Kalliokoski. Ajelimme sinne päin ja arvelimme löytävämme opasteitten mukaan perille. Asia ei kuitenkaan ollut näin yksinkertainen. Tai ehkä se olisi ollutkin, jos olisimme ajelleet vain pikitietä pitkin. Jouduimme kysymään neuvoa parikin kertaa, kunnes älysimme mennä takaisin päätielle, josta opasteet löytyivät. Ajelu savipintaisilla sivuteillä 60-luvun iskelmiä kuunnellen oli silti ihan hauskaa.
Valtimo. Kalliokoski.
Kalliokoski on komea paikka eikä ollut lainkaan höpsöä vierailla sen rantamilla, vaikka itse sanonkin. Uimaan emme ryhtyneet, katselimmepa vain vettä ja kuuntelimme hetkisen kevään kohinaa.
Valtimo. Kalliokoski ja ketjukolaaja.
Paluumatkalla ajelimme Rautavaaralle, jossa vierailimme kunnantalolla. Sieltä löytyi näet kahvila, jossa nautimme pullakahvit! Auton jätimme siksi aikaa tien toiselle puolen, kirkon parkkipaikalle. Rautavaaran pullakahvit tulivat euron halvemmaksi kuin Valtimolla, mutta pullat olivat kummassakin paikassa ainakin eilisiä, mikä sopi mainiosti retrohenkiseen retkeemme.
Näkymä Rautavaaran kirkolle päin.
Ajokilometrejä kertyi kolmisen sataa ja matka taittui yhden päivän aikana.

10 kommenttia:

  1. Olipa kiva retroretki. Kysyin mieheltäni, olemmeko ajaneet Valtimon ohi - enhän minä tiedä, kun aina vaivun auton liikkeessä unten maille. Olemme kuulemma ajaneet. Pohjois-Karjala on kaunista seutua. Olemme asuneet nuorina pari vuotta Tuupovaarassa. Joensuu ja Ilomantsi tulivat tutuiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olisi ollut enää kuin 68 kilometriä Kuhmoon Valtimolta! Sekin olisi kiinnostanut, mutta jätettiin toiseen kertaan. Tuupovaara voisi olla myös mukava paikka, jossa saatavat sävärit hyvinkin muistuttaisivat Valtimon ja Rautavaaran leppoisista erityispiirteistä. Kaunista on Valtimolla ja Rautavaaralla, kelikin suosi.

      Poista
    2. Minäkään en ole käynyt nyt muutamaan vuoteen Kuhmossa. Se on hiljennyt paljon. Sinne muuttaessamme 70-luvulla paikka oli vilkas rajantakaisen Kostamus-työmaan ansiosta. Koko ajan rakennettin ja kehitettiin. Jos ulotatte seuraavan matkanne Kuhmoon asti, niin käykääpä tutustumassa upeaan kirjastoon sillan vieressä ja Kuhmo-taloon. Kirjastosta järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka voitti Atalante, tarujen jokilaiva. Rantareitti on ihana kävelykohde. Jos Kuhmon saisi siirretyksi tänne, niin Kouvolan Myllykosken keskus kohenisi puolet esteettisyydessä.
      Tuupovaaran sävärit olisi myös ihana kokea.

      Poista
    3. Runon ja rajan tietä ajeltiin Valtimolla käydessä, sehän taitaa jatkua Kuhmoonkin.

      Olen viime aikoina vähän ajatellut itäisen Suomen eroavaisuutta läntiseen ja eteläiseen Suomeen. Valtimon Kalliokosken rantamilta on aikoinaan löydetty ikivanha miekka ja ilmeisesti kantajansa maalliset jäännökset. Miehen arvellaan olleen karjalainen tai venäläinen, ehkä eränkävijä ja kauppamies. Kyseinen miekka on nähtävillä Kuopion museossa. Wikipediassa (artikkelissa Kalliokoski) on asiaa selvitetty tarkemmin. On niin paljon Suomen itäisestä historiasta ja kulttuuriperinnöstä, josta en tiedä. Joku päivä luin, että vanhin muinaista suomen kieltä sisältävä dokumentti on Venäjällä museossa säilytettävä tuoheen kirjoitettu (luultavasti) loitsuteksti (wikipediassa artikkeli: Tuohikirje 292).

      Poista
  2. Maakuntamatkailu hauskuttaa päivän mittaisenakin. Kelpo raportti, joka nostatti hymyn lukijan suupieliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän reissuun toi tosiaan oman hauskan säväyksensä se, että ylitettiin Nurmeksen alueelle tultaessa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien raja. On se yllättävää miten lähiseuduilta löytyy mukavaa tekemistä ja nähtävää, kun vain lähtee reippaasti tien päälle ilman ylisuuria odotuksia. Kalakukkojakin olisi saanut hankkia tienvarsikauppiailta, mutta meillä oli kotona odottamassa eilistä eväspannaria, joten jätimme kukot muille herkkusuille.

      Poista
  3. Hauska retrohenkinen road trip. Tykkään itsekin sellaisista. Tosin ei ole autoa enää (eikä minulla ajokorttiakaan), joten fillarilla tulee nykyään seikkailtua. Tosin fillarikin on nyt rikki, mutta mutta. :D

    Minäpä olen käynyt myös Valtimolla. Siitä on tosin jo aikaa, mutta tuolloin tuttavalla oli lampaita. Niitä sain paijailla. Nurmeksessakin olen piipahtanut, jopa siellä kylpylässä! Suomessa on paljon kiintoisia kohteita, kotimaanmatkailu kannattaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt meitä on siis ainakin kaksi Valtimonkävijää!

      Kevät on semmoista aikaa, että tekee mieli lähteä jonnekin. Kun ovat resurssit aika rajalliset, on mietittävä sellaiset kohteet, että lähteminen ei käy liian raskaaksi.

      Sinähän olet tehnyt niitä lähialueretkiä puistoihin, hautuumaille ja vanhoille asuinalueille. Ne ovat samalla tavalla antoisaa kotiseutukasvatusta. On harmi, ettei kohtaamistaan ihmisistä oikein voi kertoa netissä, jää tärkeä osa retken viehätyksestä omaksi tiedoksi.

      Minä käyn yleensä tuossa lähimetsässä kävelyllä. Tänään kävin vaimon kanssa metsälenkillä ja tapasimme jo melko monta sosiaalista hyttystä. Eilen kävin muuten parilla hautuumaalla laittamassa hautakukat, toivottavasti ei tule enää hallaöitä.

      Lampaat ovat tosiaan sympaattisia!

      Poista
  4. Olittepa kotimaanmatkailun valtimolla! Jotenkin oli tuo reissuaminen tutun oloista ja viihdyttävää. Helmenharmaat pellot ja kuohuva Kalliokoski olivat kauniita katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämme kauniissa maassa, kauniita aikoja! Valtimo ja Rautavaara odottavat uusia matkailijoita retrorannoilleen ja pullakahveilleen. Ja mikseivät Nilsiä ja Nurmeskin, joita tässä vain lyhyesti sivuttiin.

      Poista