Siilinjärvellä kuleksii luontopolku Patakukkulan maastossa. Alueen polveilevat pinnanmuodot ovat jääkauden loppuaikain tuotantoa. Jäistä vapautuvalla sorakukkulalla suli joku jäälohkare ja siitäpäs syntyi suppa. Tai jotain siihen suuntaan. Lukekaa jostain.
Siilinjärven luontopolkua ei taideta erityisemmin matkailijoille mainostaa. Itse asiassa alue onkin niin mystinen, että sitä kannattaakin pitää vähän salassa. Varsinkin tällaisilta paljastusten tekijöiltä kuin minä. Hiljaisille kulkijoille luontopolku sopii kuin tarra lenkkariin.
Alueella on sieniä ja puita ja suppia ja lampi. Korkeuserot ovat tällaiselle satunnaiselle luonnonpolkijalle sen verran haastavat, että vähempikin riittäisi. Lisäksi kosteus tekee lenkkarin pohjat vaarallisen livettäviksi kivien ja juurien päälle astuessa. Vielä tuntuivat refleksit toimivan ja vältyin kompuroinneilta. Liikkujan kannattaa ottaa vaimo mukaan tai ainakin kännykkä, jolla voi hälyttää paikalle apuvoimia, jos katkoo koipensa.
Pataskin maisemien kuvaaminen valokuvauskoneella on varmaankin mahdollista, mutta helppoa ei ole välittää sitä tunnelmaa, jonka unenomaiset näkymät kulkijassa herättävät.
Löytyy luontokohteita sieltä niin kuin täältäkin. Hyvä, hyvä.
VastaaPoistaLuontoa Suomessa riittää. Niin ihmisissä kuin maisemissakin.
PoistaHieno luontoretki (ja mustesienikuva!). Savon luonto voi olla yllätävän monipuolista, Kuopion alueen lehtomaisemat erityisesti. Pataskin sumuisista metsistä voisi ratsastaa esiin Niebelungenin sankarit, siksi mystisiltä ne näyttivät.
VastaaPoistaKuopiossa ja nimenomaan Puijonlaaksossa nuoruuteni asuneena tunnen aika hyvin Puijon vaaran lehtometsät. Voisikin joskus pistäytyä luontoretkellä Satulanotkon maisemissa ja Puijon vanhalla tiellä, jossa voisi muistella Minna Canthin kertomuksia Puijolla käynnistä. Nuorena poikana kävelin ja hiihtelin usein Puijolla.
PoistaMinulle metsä tuo yleensä mieleen jotain John Bauerin Bland tomtar och troll -tyyppisiä satumaailmoita. Usein olen toivonut kohtaavani metsätontun polun varressa, mutta vielä ne ovat minua vältelleet.
Hyvä, että vaimo oli mukana. Mieheni vei minut metsään suununtaina ja kas kummaa - parin tunnin päästä pöydässä oli mustikkapiirakkaa ja muikeasti hymyilevä pariskunta. Ihana juttu, Ketjukolaaja.
VastaaPoista*sunnuntaina
PoistaKyllä Siilinjärveltä löytyy paljon hyvääkin. Hienoja metsämaisemia ja todellista erämaata vain lyhyen matkan päässä palveluista. Pikkuisen harmittaa, kun ovat Honkamäen maastosta kaataneet vanhaa puustoa aika tavalla, siellä oli aikaisemmin ihan Puijon tunnelmat. Asutaan siinä melkein Honkamäen naapurissa. Käyn siellä metsässä toisinaan aivojani viiluuttelemassa.
PoistaMustikkapiirakka on hyvää! Vaimokin sanoi, että oltaisiin voitu ottaa eilen Pohjois-Karjalan reissulle marjanpoimurit mukaan, mutta menihän tuo reissu ilmankin.