Neuvostolyriikkaa sarjassa pääsin nyt
jo toiseen osaan. Toisen osan toimittivat Natalia Baschmakoff, Pekka
Pesonen ja Raija Rymin. Suomennoksia tekivät Natalia Baschmakoff,
Matti Rossi, Pentti Saaritsa ja Arvo Turtiainen. Alussa on
Toimittajien laatima teksti Johdatukseksi.
Siinä käydään läpi aloittelevan neuvostovaltion kirjallisuuspoliittista vellontaa ja muuta
runouden tyylisuuntien kehkeytymistä. Neuvostorunouden alkutaival on
ollut yhden yhteisen linjan hakemista ja ikävä kyllä siihen
jämähtämistä. Sosialistinen realismi ei
suinkaan ole kuolettavan tylsää sinänsä, mutta mikä tahansa on
sitä ellei mitään muuta ole tarjolla.
Pienen
teoksen suurin nimi on Vladimir Majakovski (1893
– 1930). Hän kuulemma syntyi ja kasvoi Kutaisissa, silloisessa
Gruusiassa (nykyään Georgia). Majakovski myös oppi gruusian
kieltä. Majakovski oli Neuvostoliiton runouden voimahahmo, hän sai
alkuun matkustella ulkomailla ja tutustua länsimaiseen kulttuuriin.
Niiltä teiltä Majakovski sepitti hurjapäisen Runon
neuvostopassista, joka ei sisälly tähän teokseen. Kirjaan
sisältyvissä Majakovskin runoissa on hyvätkin hetkensä, mutta
pääosin en niistä ihmeemmin innostunut. Majakovskin runoista
kiinnostuneita suosittelen tutustumaan kokoelmaan Pilvi
housuissa ja muita runoja,
suomentajana Arvo Turtiainen. Eilen sain kuulla Majakovskin elämää
käsittelevästä ruotsalaisen Bengt Jangfeldtin teoksesta Panoksena
elämä. Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä.
Pikku
erikoisuus on, että kirjastosta lainaamastani Neuvostolyriikkaa 2
-teoksen kappaleesta puuttuvat sivut 65 – 80, joten Demjan
Bednyin runoja ei ole mukana
kuin pätkä johdanto-osiossa.
Odessassa
syntynyt Eduard Bagritski (1895
– 1934) kärsi astmasta ja joutui viettämään elämänsä
loppuvaiheet kotonaan. Hänen sepittämänsä Pioneeritytön
kuolema (vuodelta 1932) on
pitkähkö runo, jossa nuori tyttö kuolee tulirokkoon sairaalassa,
äitinsä katsellessa. Matti
Rossin suomennos (Pekka Pesosen raakasuomennoksen pohjalta) ei pyri täydelliseen runomittaan, mutta toimii
kelpo tavalla. Johdanto-osiossa kuvaillaan runoa seuraavasti:
Hänen
viimeisiin runoihinsa kuuluva kuuluisa Pioneeritytön kuolema on
paljossa omaelämäkerrallinen. Sen tuolloisessa neuvostolyriikassa
harvinainen kuolema-teeman käsittely on yksinkertaisessa
optimismissaan paras ilmaisu Bagritskin uudesta aktiivisesta
romantiikasta, joka sosialistisen realismin periaatteiden mukaan on
realismia parhaimmillaan.
Tytön kuolema kuvataan runossa siten, että äidin
tyttärelleen antama kasteristi kirpoaa kuoleman hetkellä tytön
kädestä ja putoaa matolle. Tytön viimeiset sanat ovat ”Aina
valmis!” Sairaalan ikkunoihin paistaa lämmin
aurinko, joka värjää ikkunaruudut sinisiksi (kuten
pioneeripaidat).
Runossa
mainittu risti lienee vanhan maailman tunnus, mutta toisaalta sen voisi
tulkita vaikkapa kristillisenä vertauskuvana: tyttö kylvää
ristin eteenpäin. Ristin
edustama ylösnousemustoivo, uusi alku, pioneeritytön työn
jatkuminen muitten pioneerien toiminnassa, nousee esiin runon lopussa. Kristillistä tulkintaa vastaan
puhuu kenties se, että Bagritski oli juutalainen.
Kirjassa
on alunperin ollut 121 sivua ja sen lukemiseen meni muutama päivä.
Vilkaisepa, mitä Alaston kriitikko eli Otso Kantokorpi kirjoittaa eräästä näyttelystä. Se liippaa läheltä sinun neuvostorunousteemaasi.
VastaaPoistaTässä linkki http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2016/02/julkaistua-743-nayttelykuvia-1025.html
Voi että, kiitos Lissu! Pitääpä ruveta rouvaani suostuttelemaan, että käytäisiin tuolla Didrichsenissä hiihtolomalla. Ei ole tullut siellä käytyäkään. Olitkos sinä siellä juuri sitä Munch-näyttelyä katselemassa? Minä kyllä tykkään sosialistisesta realismista maalaustaiteessa. Minusta se on usein sellaista arkipäivän heroismia ja työn romantiikkaa. Upeita kuvia näyttäisi olevan!
PoistaKävinhän minä Munch-näyttelyn katsomassa. Taas olisi aihetta Hesan-reissuun.
Poista