Etelänmatkalla

Terveisiä sieltä etelästä!

Piipahdin vaimoineni pääkaupunkiseudulla sekä Suomessa että Virossa. Suomen pääkaupungissa teki vaikutuksen erittäin tehokkaasti toimiva joukkoliikenne. Varsinaisista nähtävyyksistä tutustuimme ensimmäistä kertaa kasvitieteelliseen puutarhaan. Myös Suomenlinnaan teimme tälläkin kertaa pitkän retken.

Viikunanlehtiä alaviistosta nähtynä.

Kasvitieteellinen puutarha oli hämmästyttävän hieno paikka sekä vanhain aikain tunnelmansa että kivasti esillä olleitten kasviensa osalta. Tietenkin tykkäsimme lummehuoneesta, jonka upeimmat tähdet olivat Amazonasin jättilumpeet. Niitten lisäksi ihastelimme kannukasveja ja löytyiväthän sieltä riisi ja kurpitsakin. Välimeren huoneessa tajusin, miksi Aatami valitsi peitteekseen juuri viikunan lehden.

Suomenlinnan valleilla.

Suomenlinnassa kävimme maanantaina, koska muut museot olivat kiinni. Ehrensvärd-museo Suomenlinnassa oli auki, katselimme esinepaljoutta vähän nenänvartta pitkin, mutta menihän tuo nyt maanantain rattona. Ja oli jännä nähdä miten sisäseinissä raplingin alusta on ensin tikutettu tartuntojen parantamiseksi. Meillä oli tuuria, kun lautalta poistuttuamme emme lähteneet valtavan yleisömäärän mukana saarta samoamaan vaan menimme ensiksi syömään Bistro-ravintolaan, jossa oli tarjolla älyttömän hyvää ruokaa ja siihen nähden ihmeen vähän asiakkaita. Ajoituksemme oli kohdallaan myös tutustuessamme saaren valleihin, sillä lisäksemme siellä kulki silloin vain yksi nuori pariskunta. Pokemon-intoilijat juoksivat meidän ohitsemme, kun olimme poistumassa paikalta.

Tiiliholvi kukkii.

Kadriorgin puiston puustoa.

Tallinnassa menimme kävellen Kadriorgiin. Siellä ihastelimme puiston puuvanhuksia, jotka pudottelivat pähkinöitä ja keltaisia lehtiä. Lapset telusivat lehtien seassa punkkeja pelkäämättä. Minä otin valokuvia ja kameraa taskusta ottaessani naurahdin, kun näin pienen hämähäkkieläimen sen kannella. Lähemmässä tarkastelussa eläin osoittautui punkiksi.

Kadriorgin palatsin edustaa.

 Kadriorgin palatsissa oli nähtävillä vanhaa venäläistä taidetta. Ivan Šiškinin maalaukset tuntuivat vaikuttavimmilta. Oli siellä myös yksi Aivazovskin ja yksi Repinin maalaus. Toiseen päähän palatsia oli pystytetty näyttely, joka esitteli venäläistä grafiikkaa. Vetoavimmat työt käsittivät lastenkirjojen kuvitusta ja ihastuttavaa, monipuolista neuvostotaidetta.

Tallinnan katukuvaa.

Kumussa oli esillä Viron neuvostoajan taidetta, joka antoi oman, tavanomaisesta käsityksestä poikkeavan kuvansa sosialismin ajan taiteesta. Samassa näyttelyssä oli sosialistisen realismin kuvien jälkeen useilta virolaisilta taiteilijoilta kokeilevia, uudenaikaisia töitä, jotka olisivat voineet olla esillä missä tahansa länsimaisessa taidemuseossa. Työt olivat peräisin 1960 – 80 -luvuilta. Näyttelytilaan sijoitetuissa teksteissä kerrottiin, että Virossa oli 1970-luvulla hippejä, että Viroa pidettiin Neuvostoliiton ”läntenä”. Erityisen osastonsa näyttelyyn oli saanut Raul Rajangu (s. 1960) omalaatuisine 1980-luvun töineen otsikolla Neuvostoyö.

Tämän kaiken ohessa tapasimme lapsiamme ja heidän läheisiään siellä etelän kasvukeskuksessa minne Kruunusiltoja kaavaillaan. Kiitokset tarjoiluista, oli oikein hauska tutustua! Kirjallisuusvinkit lisäsin itäblokin lukuhaasteen esittelysivulle. Tyttärelle kiitokset yösijasta, hyvin viihdyttiin!