Jörn Donner: Berliini – arkea ja uhkaa

Jörn Donner (s. 1933) kirjoitti vuonna 1958 julkaistun teoksen nimeltä Rapport från Berlin. Kirja ilmestyi samana vuonna Toivo J. Kivilahden suomentamana nimellä Berliini – arkea ja uhkaa.

Donnerin kirja on kuvaus Berliinistä, jaetusta kaupungista, jossa länsimainen elämäntapa kohtasi sosialistisen järjestelmän haasteet. Donner oli vieraillut Berliinissä ensimmäisen kerran jo vuonna 1952, myöhempiäkin käyntejä oli ollut – vuonna 1958 hän matkusti kaupunkiin talvella. Hän kirjoitti sekä Berliinissä oleskelunsa aikana että Helsingissä ylös ajatuksia, joita vierailut jaetussa kaupungissa olivat herättäneet. Kyse on siis matkakuvauksesta, jossa Donner tarkastelee Berliiniä nimenomaan poliittisena näyttämönä, jota rautaesirippu ei vielä jakanut aivan täydellisesti. Berliinin muuri rakennettiin vasta vuonna 1961. Sitä ennen myös kaupunkilaisten oli mahdollista tietyin edellytyksin tehdä vierailuja sosialistiselta vyöhykkeeltä länsivyöhykkeille ja päinvastoin. Kirjassa kuvataan berliiniläisten elämää yhtä lailla länsipuolella kuin Itä-Berliinissäkin.

Kirja on jaettu 55:een lukuun, lopussa on luettelo lähdeteoksista sekä lainausten alkuperästä. Donner lainaa jonkin verran muitten Berliininkävijöitten tekstejä. Hän on viehättynyt esim. Christopher Isherwoodin romaanista Goodbuy to Berlin, josta sittemmin kehkeytyi kuuluisa Cabaret-musikaali, joka myös elokuvana tunnetaan. Toinen taiteilija, joka oli tehnyt Donneriin vaikutuksen, oli Bertolt Brecht, jonka Donner oli tavannut aikaisemmin. Vuonna 1958 hän saattoi vain vierailla Brechtin asunnossa ja hänen haudallaan. Donner analysoi Brechtin näytelmiä melkein yhtä terävästi kuin minäkin. Hän käy paljon teattereissa, kabaree on parempaa länsipuolella, mutta muuten itäpuolen teatterielämä taitaa olla aika korkeatasoista.

Donner kertoo nuorempana tunteneensa, että itäisessä Saksassa on menossa mielenkiintoinen yhteiskunnallinen kokeilu, jota hänen tulee tukea. Kuitenkin reaalisosialismi osoitti hänelle miten herkkä Hegelin dialektiikka ei kestänyt vaurioitumatta kierrätystä Neuvostoliiton kautta. Niinpä Donner asettuu selkeästi länsimaisen järjestelmän kannalle. Vaikka hänen tekstissään kuultaa läpi halu hyväksyä uudenlaisen järjestelmän kokeileminen, ovat DDR:ssä saavutetut tulokset liian vähäiset kansalaisille aiheutettuihin kärsimyksiin nähden.

Kirjassa käydään monia kivoja keskusteluja, joita Donner sitten kommentoi napakasti. Hän näkee DDR:n arkipäivän jokseenkin samanlaisena kuin länsipuolenkin, paitsi että kaikki on harmaampaa ja ankeampaa. Mutta välillä tulee mieleen, keskittyykö Donner oikeastaan tavallisten ihmisten arkeen vai enemmänkin kylmän sodan politisointiin. Omien kansalaisten tarkkailu DDR:ssä, kaikenlainen epäluuloinen suhtautuminen valtion linjasta poikkeavaan toimintaan rasittaa Donneria ja luultavasti rasitti myös Itä-Berliinin asukkaita, joita pakenikin länteen. Laitan tähän tekstinäytteeksi kuvauksen, joka selittää itse itsensä:

Itäsaksalainen pilalehti Eulenspiegel julkaisi keväällä 1958 kuvan, joka esitti työstä kotiin palaavaa puoluevirkailijaa. Hänet esitettiin kahtia jakautuneena: toinen puolisko oli vielä oven ulkopuolella, Neues Deutschland pistää esiin taskusta, rintapielessä on sosialistinen ansiomerkki. Toinen puolisko on jo puettu nuuskanruskeaan tupakkatakkiin ja nauttii kodin plyyšistä, turvallisuudesta ja levosta. Tämä on kahtia jakautunut itäsaksalainen.

Luulenpa, että lisää juuri tällaista itsekriittistä asennetta Donner olisi sosialistiselta puolelta odottanut, se olisi antanut edes jotain toivoa paremmasta.

Kirjassa on 254 sivua, luin sitä viitisen päivää.