Emmi Itäranta (s. 1976) kirjoitti
vuonna 2012 suomeksi julkaistun scifi-romaanin Teemestarin kirja.
Luin sen.
Teemestarin kirja sijoittuu
aikaan jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Maapallo on joutunut
sotien seurauksena ekokatastrofin kouriin ja juomakelpoinen
vesi on vähissä. Kuitenkin (nykyisellä Koillismaalla) toimii vielä
pienellä paikkakunnalla teemestari, joka järjestää perinteisiä
vissiin kiinalaisia tai japanialaisia teerituaaleja maksaville
asiakkaille. Minämuotoisesti kerrotun romaanin päähenkilö on
teemestarin tytär Noria.
Scifi ja ilmastonmuutos
Scifi edustaa minulle yleensä
ihan ok kertomusmaailmaa. Tykkään scifi-elokuvista kuten Blade
Runner, Solaris, Tähtien sota ja uudemmista
vaikkapa Ex_Machina ja Arrival. Dystopia eli synkkä
kuva tulevaisuudesta, on tavallinen tausta scifi-kertomuksille. Sitä
voi jossain muodossa nähdä kaikissa mainitsemissani elokuvissa.
Viime vuosina ilmastonmuutoksen ilmeisyys on lyönyt tai sen
olisi luullut lyövän virttyneellä lekalla varpaille meitä
kaikkia. Ilmastonmuutos on näkyvissä tälläkin hetkellä. Nyt on
meillä päin sellaiset kevättalven kelit kuin oli 1970-luvulla
vasta pari viikkoa myöhemmin. Ilmastonmuutos on pääteemana Emmi
Itärannan scifi-romaanissa Teemestarin kirja, josta tässä
yritän päästä kirjoittamaan. Niinpä luulisi, että Itärannan
romaani löytää ketjukolaajan kynsissä suotuisan maaperän. Miksi
näin ei käy?
Selityksiä
1. Alankohan minä tulla vanhaksi?
Ihmettelin lukiessani miksen innostunut romaanista. Ajattelin, että
ehkä scifi on muuttunut minulle jotenkin liian vieraaksi, ehkä
elämä on muutenkin niin outoa, että siinä ei enää tarvita
scifiä? Onko vesi jättämässä minut, niinkuin romaanissa
arvellaan kuolevalle käyvän. Ainakin olen alkanut nauttia tiukkoja
viinoja ilman lantrinkia.
2. Naisen kirjoittama kirja ei sovi
minulle? Tällaisen kysymyksen esittäminen itselleenkin
julkisesti lienee lääkintöhallituksen suositusten vastaista.
Toisaalta lukiessani muistui mieleeni Mary Shelleyn romaani
Frankenstein, jonka kerronta velloi tunnepyörteissä enemmän
kuin kuvasi mitään repäisevää. Itärannan kirjasta pieni näyte:
Hän listasi asioita, jotka saivat
hänet hymyilemään (syliin käpertyvä kissa, ensimmäinen haukkaus
rapeasta omenasta, auringon lämmittämä nurmikko paljaiden jalkojen
alla), ja asioita, jotka saivat hänet kiukustumaan (hiertävä
kenkä, vanhoiksi käyneet silmälasit, joilla ei enää näe,
musteen loppuminen silloin kun sitä eniten tarvitsee).
3. Novel, novellette, short story?
Romaani sisältää minun nähdäkseni niin pitkän tarinan,
ettei sitä novellissa ei edes pitkässä sellaisessa saada
kerrottua. Teemestarin kirjan maailma olisi mielestäni tullut
selväksi jonkin verran vähemmälläkin. Sata sivua pois ja olisi
aika napakka paketti kasassa. Joku olisi varmaan selvinnyt vieläkin
vähemmällä.
4. Hiihdon maailmanmestaruuskisat?
Kisojen seuraaminen on vienyt kamalasti sitä parasta lukuaikaa.
Onneksi Iivo voitti kumminkin sen kultamitalin.
5. Lumien pudotteleminen katolta?
Tässä toinen vakavahko häiriötekijä lukemiseen keskittymiselle.
Kahtena päivänä pudottelin lumia ja vieläkin niitä sinne jäi.
Ehkä joskus tulee aika, jolloin lumia ei tarvitse pudotella?
Dystopiaa vai utopiaa?
6. Olen taas valinnut itselleni liian
paljon luettavaa? Tämä saattaakin olla pääsyy.
Kirjassa on 266 sivua. Lukeminen kesti
viitisen päivää.
Itse en ole tätä lukenut, mutta olen seurannut keskustelua jonkin verran. Mahdollisia syitä tykkäämättömyydelle voivat olla:
VastaaPoista- kirjan dystopia on varsin naiivi
- koukeroinen, runollinen kieli ei sovi kaikkien makuun..
- ... ja hämärtää sitä tosiasiaa, että juoni on aika tavanomainen teineille tarkoitettu seikkailu ja kasvutarina.
Kirjailijan naiseus tuskin on syy. Kirjoittamistyyleissä on niin paljon varianssia sukupuolten sisällä, että sukupuolten väliset erot ovat aika marginaalisia.
Minä olen kuullut tästä kirjasta kehuvia arvioita, joten yllätyin himpun verran, kun se ei minun luvussani meinannut edetäkään. Kyllä osa syytä oli varmasti minun vireessäni.
PoistaKieltä en nimittäisi koukeroiseksi. Kirjoittajalla vaikutti olevan ihan hyvä näkemys dialogin eteenpäin viemisestä, mutta itse tarina olisi voinut edetä selvästi reippaammin. Nuorisokirjallisuus saattoi paikoin tupsahtaa mieleeni. Mikä vain todistaa, että nuorisossa on tulevaisuus, olipa dystooppinen tai ei.
Minä en ole scifin enkä varsinkaan dystopian lukija, mutta Teemestarin kirja tuli kuitenkin luettua (olin utelias kaiken hypetyksen vuoksi). Vaisuksi jäi, ja ihmettelin, miksi kirjasta on kohistu niin paljon. Kaunis kieltähän kirjassa on, mutta juoni ei tarjonnut mitään mullistavaa. Itärannan toisesta kirjasta, Kudottujen kujien kaupungista. pidin sitten kyllä tosi paljon.
VastaaPoistaMinä en ole erityisempi lukija ylipäätään, mutta elokuvissa scifi on minua kiehtonut. Hyvä että sinä olet lukenut sen Itärannan toisen romaanin, niin minun ei tarvitse sitä alkaa yrittelemään.
PoistaOlen kuullut naisten tätä kirjaa ylistelevän. Hieno Ketjari-postaus, joka kiskoo naurut lukijasta: hauskaa ja seriöösiä samalla kerralla.
VastaaPoistaHyvä jos tekstistäni on edes viihteeksi!
PoistaKommenttisi sana "Ketjari" tuo mieleeni sen, että peruskoulussa luokallani oli kuusi Jari-nimistä henkilöä, kaikki miespuolisia. "Seriöösi" taas tuo mieleeni sen peruskoulun jatkeena käymäni lukion, jossa osallistuin myös ranskan kielen opintoihin. Ranska merkitsi minulle pudottautumista johonkin aivan uuteen, vähän niinkuin puheena olevasssa kirjassa teemestarin tyttärelle käy.
Kiinnostavaa. Tämä on ollut tulevien luettavien listalla pitkään, jännä nähdä, mitä kirjasta ajattelen. Dystopia ei ole lempilajini, mutta Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa ja sen ilmastonmuutoksesta maalailemat synkät kuvat jysähtivät tajuntaani vaikuttavasti.
VastaaPoistaToivottavasti minua ei nyt pidetä minään dystopia-diggarina, sillä sitä en varsinaisesti ole. Jostain syystä scifissä erilaiset synkät tulevaisuuskuvat ovat aika tavallisia. Ehkä idylliä olisi liian vaikea kuvitella?
PoistaSarasvatin hiekkaa tunnen vain sarjakuvana, se on tietysti vähän eri juttu kuin romaanin lukeminen, mutta se sarjakuva ainakin on tosi mielenkiintoinen. Lue vain tämä Teemestari, voihan se sinusta tuntua jänskemmältä kuin se minusta tuntui. Ehkä minulle olisi kahvinjuojana ja mieshenkilönä kelvannut paremmin vaikka kertomus tiemestarista, jotka järjestelee tulevaisuuden tieasioita kartelleista välittämättä.
Hauska postaus!
VastaaPoistaMinäpä tykkäsin tästä kirjasta, ja ehkä juuri siksi, että siinä ei ole kovin paljon scifiä. Yritin etsiä blogistani, mitä olen kirjoittanut, mutta olen varmaan lukenut tämän ennen blogia.
Pidin kielestä, jostain tarkemmin määrittelemättömästä hartaudesta ja tyyneydestä.
Loppu oli pieni pettymys, jotenkin hailea.
Saman kirjailijan toisen kirjan 'Kudottujen kujien kaupunki' harpoin. Siinä on jo minulle liikaa sitä scifiä eikä samaa kauneutta mitä Teemestarissa.
Voihan sitä miettiä mitä scifi oikeastaan tarkoittaa. Onko kyse scifistä, kun kerrotaan että ilmastonmuutoksen seurauksena käyttökelpoinen vesi on vähissä? Minusta se on scifiä, joku voi nähdä sen vain synkkänä tulevaisuuden kuvana, joku voi pitää sitä jopa todennäköisenä kohtalona.
PoistaVoi hyvinkin olla, että Teemestarin kirja jäi minun keskittymisessäni Iivo Niskasen jalkoihin niinkuin konsanaan Iversen. Ihan hyvin se minustakin on kirjoitettu. Juoni vain oli jotenkin läpinäkyvä.