Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa

Pekka Kytömäki (s. 1975) kirjoitti vuonna 2015 julkaistun runoteoksen Ei talvikunnossapitoa. Luin sen.

Kytömäen runot ovat suurimmalta osin haikuja, tuota japanialaista runomittaa, jossa runo muodostuu kolmesta säkeestä, joissa tavujen pituus on rajoitettu niin, että eka ja kolmas säe ovat viiden tavun mittaisia, toinen seitsemän tavun korkeassa mitassa. Tavujen lienee aikomus alkuperäisessä japanialaisessa haikurunossa tavoitella äänteellistä samanhenkisyyttä, tosin japanin kielessä sanat saattavat merkitä useampaa asiaa, joten runojen on tarkoitus avautua useammalla tavalla. Tätä tavujen onomatopoetiikkaa sanaleikkeineen sisältävätkin Kytömäen haikurunot ja vastaavat, sillä myös tankoja on joukossa sekä vapaampata mittaa.

Lähes kaikki kirjan runot ovat siis lyhyitä, lyhyyden tarkoitusta japanilaisessa haikurunossa en tunne, toisaalta japanin kielessä sanat eivät ole ihan sitä pituutta kuin suomen kielessä, jossa yksi sana saattaa kevyesti muodostaa haikurunon yhden säkeen. Runojen lyhyys saa kuitenkin runoilijan tiivistämään sanottavansa sillä herkullisella tavalla, että lukija saa kiinni ajatuksesta. Sanottavan tiivistäminen avaa myös tilaa lukijan omalle ajattelulle, olkoonkin, että monet Kytömäen runoista muodostuvat kaskunomaisiksi, mikä toisaalta saattaa olla hyväkin, sillä kaskuthan helposti jäävät mieleen ja mieleen jäänyt runokuva toimii lukijan ajatuksissa vielä kauan lukemisen jälkeen. Sanottavan lyhyys sitä paitsi sopii suomalaiseen mielenlaatuun ja varsinkin kielenkäyttöön, jossa ei joutavia luritella vaan puhutaan asiaa.

Runokokoelman nimi Ei talvikunnossapitoa on oivallinen esimerkki Kytömäen tamperelaisuudestaan huolimatta kovin savolaishenkisestä mielenmuljuutuksesta. Runoilija huomaa, että kesäisin polut vapautuvat talvisesta kunnostaan ja niillä pääsee vapaasti kulkemaan. Liikennemerkin ”EI TALVIKUNNOSSAPITOA” teksti saa siten runossa uuden merkityksen, joka viittaa vanhaan ja naurahdellen hyppelee siltä karkuun. Tällaista samanhenkistä näkökulmain uusjakoa harrastetaan onnistuneesti monissa muissakin kokoelman runoissa, se muodostuu runoilijan tavaramerkiksi. Runot ovat humoristisia, hyvällä ja sillä syvällä tavalla, joka lahjoittaa taiteilijalle mahdollisuuden sepittää myös elämän tarkoituksen ja lopun säkeitä koskettavasti. Paatos kaikkoaa, kun raskaat aiheet esittää henkilö, joka ei ota raskaasti ihan kaikkea eteensattuvaa.

Lukaisin tämän pienen kirjasen sunnuntaiaamuna ja sitten luin aamukahvia nauttivalle vaimolleni parhaita paloja ääneen. Hyvin upposivat meihin molempiin. Kirjassa on 93 sivua. Pekka Kytömäki pitää myös blogia nimeltä Poplaari.