Hiekanpölläkkää – Välähdyksiä
itsenäisen Siilinjärven 70-vuotiselta taipaleelta on Anu
Rissasen kirjoittama ja Seppo Timosen toimittama paljon kuvia
sisältävä kepeä historiikki Pohjois-Savossa sijaitsevasta
Siilinjärven kunnasta. Minä asun Siilinjärvellä, vaimo kun
sattuu olemaan täältä kotoisin. Minulle oli Kuopiosta asti
tulleena hyväksi lukea joku Siilinjärven vaiheita käsittelevä
teos ja tämä pölläkkäkirja oli siihen tarkoitukseen oikein
passeli, vaikka Siilinjärvi onkin nykyisin jo 92-vuotias. Kirja näet ilmestyi vuonna 1995.
|
Siilinjärveltä löytyy soramonttujen lisäksi... |
Kirjassa käsitellään Siilinjärven
vaiheita kunnan kehityksen kannalta. Niinpä Siilinjärven luonnosta
mainitaan lähinnä harjut ja niitten laaja hyväksikäyttö
soranottoon. Aikoinaan maantiedon opettajani ihmetteli miten vauras
Siilinjärven kunta kehtaa pitää sellaisia rumia soramonttuja
kunnan keskustassa. Sitten hän tuumi, että kaipa se niitten
soramonttujen takia niin vauras onkin? Siilinjärvellä on pohdittu
joskus ns. luovan hulluuden käsitettä. Tällä on viitattu
siihen rohkeuteen, jolla kunta on ottanut vastaan suuria työllistäviä
hankkeita kuten Harjamäen mielisairaalan, Tarinaharjun
keuhkotautiparantolan, Rissalan lentokentän ja Rikkihappo
Oy:n kemian tehtaan. Kaikilla näillä on kirjassa oma lukunsa.
Aiheet käsitellään mukavan keveästi, mitään ihmeempää
pönötystä en huomannut edes vanhemman väen joskus pitemmissäkin
muisteloissa. Jopa Siilinjärven kehittyminen kuntana Nilsiän,
Maaningan ja Kuopion maalaiskunnan kylistä itsenäiseksi kunnaksi on
saatu kuvattua mielenkiintoisesti. Ilmavuutta on lisätty jakamalla
kunnan muovautumisen kehityskaari kahteen osaan.
|
...herkkiä haapoja, |
|
...sympaattisia kaunottaria, |
Koska olen viäräleokanen savolaenen –
ja ehkä muustakin syystä – kiinnitin jo kirjan alkuvaiheissa
huomiota pariin yksityiskohtaan. Ensiksikin muistelijat kirjassa
kertovat ilmiöstä, jota on kutsuttu passaamiseksi. Sillä
tarkoitettiin junien ja laivojen tarkkailua milloin ne juna-aseman
tai sataman laituriin saapuvat tahi sieltä lähtevät. Erityisesti
tarkasteltiin matkustavaisia sekä toisia passaajia. Nykykielellä
ehkä puhuttaisiin kyttäämisestä? Tätä on harrastettu
Siilinjärvellä jo sata vuotta. Nykyään passaajat istuvat tai
pelaavat hedelmäpeliä Siilinjärven marketeissa. Minulle on
kerrottu, että aamuvuorossa passaavat eläkeläiset, päivisin
koulukkaat ja iltaisin marketit keräävät maahanmuuttajien
vastaanottokeskuksen väkeä, jotka siis vaikuttavat jo kouliintuneen
siilinjärveläisiksi. Nykyään ei passata junia eikä laivoja vaan
muita kaupassa asioitsevia.
|
...laulantaa, |
|
...hämmästyttävää taituruutta, |
Toinen asia, jota ei ole kirjassa
nimetty, mutta jolle minulla on kyllä juuri sopiva nimi on toisen
perseellä tulessa istuminen. Kuulemma jo vuonna 1780 on yritetty
Siilinjärvelle saada aikaiseksi kappeliseurakuntaa, mikä on
aikoinaan toiminut alullepanevana tekijänä uuden kunnan synnylle.
Kannattajia on aluksi ollut paljon, mutta kun kyläkokous on kutsuttu
koolle, ovat kannattajat livenneet riveistä ja jättäneet
kannattamisen itseään rohkeammille, joita ei tietysti tällaisesta
kunnasta nykyäänkään kovin monta löydy. Vasta reilun sadan
vuoden jälkeen seurakuntahakemus on edennyt käsiteltäväksi.
Siilinjärven kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1923. Vaikka
vatulointi kunnan kehityksessä onkin myöhempinä aikoina
vähentynyt, ovat siilinjärveläiset nähneet kunnia-asiakseen pitää
kuntansa itsenäisenä ja korjata Kuopion läheisyydestä pelkät
hyödyt.
|
...tunnetta |
Liitän loppuun hirmusen hauskana pikku
katkelmana kuvausta Pöljän rautatiepysäkillä ennen sotia
työskennelleestä Pysäkki-Villeksi kutsutusta virkamiehestä.
Hänen tavassaan kohdata asiakas kiteytyy jotain perin
siilinjärveläistä asennetta kanssakulkijoita kohtaan:
Ville oli mainio supliikkimies, joka
postia jakaessaan ylsi parhaimpiin sutkauksiinsa. Yhtään jakamaansa
lähetystä ei Ville jättänyt kommentoimatta.
|
Niin ja Pöljän pysäkki. |
Valitettavasti joudun uskomaan
kuvauksen todenperäisyyteen, siksi tavanomaista kun leikin
laskeminen toisen kustannuksella Siilinjärvellä tänäkin päivänä
tuntuu olevan.
|
...ja tilhiä. |
|
Kirjassa on 128 sivua ja lukaisin sen
kolmessa päivässä.
Hauskaa ja henkevää Ketjukolaajan tapaan! Noista paikosta tuli mieleen, että isoäiti makasi Harjamäessä, kun järjen valo sammui ja tädin keuhkoja typetettiin Tarinaharjussa 1950-luvulla. Itse olen käynyt perheen kanssa Fontanellassa moneen otteeseen ja ihaillut kaunista taajamaa. Mukavia kuvia, myös henkilökohtaisia!
VastaaPoistaKiitokset jälleen muistamisesta! Majanmuuton takia olen pitänyt pakollista lukutaukoa. Huomenna vaimo menee työhön, saan kenties lukea.
PoistaVaimo kertoi anopin tunnistaneen tuon passaamis-sanan tuossa ylläkuvaillussa merkityksessään. Minun isäni oli aikanansa hoidossa sekä Tarinassa että Harjamäellä. Fontanella on aika kallis paikka monella tapaa. Minusta Siilinjärven paras puoli on monipuolisella tavalla kaunis savolainen luonto. Sitä yritin kuvilla tuoda esiin, mutta päästin välillä itsenikin kuviin pelleilemään.