Powered By Blogger

maanantai 31. joulukuuta 2018

Familjen ketjukolaaja firar jul

Vaimoni otti pian loppuunsa kuluvan vuoden joulupäivänä kuvan, jolla somistan vuoden viimeistä tekstiäni. Olimme tulossa anopin luota vierailulta, kun vaimo alkoi ihastella lumisadetta ja otti siitä kuvan. Ihailen vaimoani. Vaikka lumisade todellakin näytti lumoavalta kulkiessamme pimeyden keskellä katuvalojen lempeästi valaistessa lumen peittämää Asematietä, en ehkä itse olisi kehdannut pysähtyä kuvaamaan sitä pimeää kauneutta. Kuvaa katsellessani tunnen kiitollisuutta vaimoani kohtaan tästä otoksesta. Sen symboliikka venyy moneen ja soi kuin sydäntä särkevä kansanlaulu.

Olen pitänyt vanhasta kansanlaulusta nimeltä ”Oi lumi liitele”. Sen voi kuunnella netistä. Tärkeä syy siihen pitämiseen on se, että tätini kertoi miten hänen lapsuudenkodissaan oli tätä laulua laulettu. Kovin paljoa muuta en hänen lapsuudenkodistaan tiedäkään. Äitinikin joutui erkanemaan perheensä luota jo pienenä. Ajat olivat tiukat, sosiaaliturva oli hentoista kuin lastenkodin kauravelli, mutta eteenpäin silloinkin tarvottiin. Siihen saakka kuin päästiin.

Vaimoni ja minä pääsimme jouluillaksi kotiin. Saatiin poikakin kotiin ja saunottiin. Tapaninpäivänä tuli vielä tytärkin ja saunottiin lisää. Minä join aika paljon viinaa ja sammahtelin nojatuoliin. Kinkku oli torilta ostettua korviketta. Vaimo paistoi joulukanaa.  (Tosin tämän tekstin luettaan vaimoni sanoi, että minä olin kuulemma paistanut ne kanat.) Tänään vaimo teki kananjämistä keittoa. Joulun seutuun katseltiin monta elokuvaa. Yritin yhtenä aamuna herättyäni lukea Jaan Krossia, sain tavattua pari sivua, ajattelin ties mitä muita asioita.

Minulla ei ole oikeastaan paljon mitään sanottavaa, mutta luettavaa kyllä riittää. Kunhan vain saan itseni taas asettumaan yksinäisyyteni keskelle, alan varmaan lukea. Onhan se jonkinlainen kiinnekohta, vähän niin kuin kallio, jolle perustaa seuraavanlaisen kuntansa. Tervanjuojien veljeskunnan.

Hyvää Uutta Vuotta!

10 kommenttia:

  1. Tuo kuva on tosi hieno. Välitä kehut vaimollesi. Lumi on niin pehmeän näköistä.

    Minulle kävi tänä jouluna niin, että kinkkua maistoin kahden euron kolikon suuruisen palan. Enempää ei maistunut. Tapanina laitoin kanan, se maistui.

    Meillä räiskyy, joka puolella ammutaan. Jotkut aloittivat jo ennen kuutta.
    Me liitymme pian joukkoon. Piti tulla iso joukko 'tuttuja vieraita' (hyvä termi!) Turusta, neljä lastakin, minkä vuoksi nämä räjähteet. No, siellä tuli osalle porukasta flunssan jälkitauteja, ja nyt me, vanhat ihmiset, joudumme pitämään ilotulitus-shown tuossa pihassa kahdestaan. Pakko kai ne on räjäyttää. Minä ehkä katselen eteislasin läpi.

    Hyvää vuoden vaihdetta ja onnea vuodelle 2019!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin kuulemma paistanut Hannunpäivänä ne kanat. Muistin kun muistelin, että olin itsekseni silloin kotona ja oli hankala saada siitä tiukasta muovikääreestä kanat muljautettua paistopussiin. Mutta kuvan otti kyllä vaimo ja minä join isoimman osan niistä viinoista.

      On täälläkin sota käynnissä paukkeesta päätellen, mutta me aletaan katsella maailmanlopusta kertovaa elokuvaa.

      Vaimolle kerron kehut.

      Poista
  2. Vai oli kinkku korviketta;) Meillä ehkä pikkuisen liian kuivaa. Enempi tulee noita kaloja syötyä jouluna. Jokusen snapsin itsekin nautin.

    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopion torilta ostin sitä kinkuntapaista valmiiksi siivuina. Meillä on aina tullut kinkusta liian kuivaa ja siitä on jäänyt vaikka kuinka paljon syömättä, joten ei viitsi vaivautua enää. Syötiin mekin lohta sitten kun muistettiin, että sillä on kohta viimeinen käyttöpäivä.

      Hyvät Uudet Vuodet!

      Poista
  3. Hieno joulupäivän kuva! Tänään sataa täällä etelässä vettä. Toivtan hyvää uutta (luku)vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on satanut koko päivän lunta. Pääsen taas kohta kolaamaan. Ja huomiseksi on luvassa vielä lisää kolattavaa.

      Hyvää lukuintoa Sinullekin Uuudelle Vuodelle!

      Poista
  4. Tuo kuva on kuin suoraa Viktor Zoin "Igla" -elokuvan loppukohtauksesta (https://www.youtube.com/watch?v=IA0Ks3iGiVA), hieno!

    Joulukuvaus ei ihan ollut kuin Fannystä ja Alexanderista, mutta siitä huolimatta vaikuttava.

    Hyvää uuttavuotta ketjukolaajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että Sinä tunnistit Fannyn ja Alexanderin eka osan otsikon tuosta tarinani otsikosta. Olin tosiaan monta päivää vaikutuksen tilassa ja muistaakseni käytettiin siinä Bergmanin elokuvassakin päihdyttäviä juomia. Olen joskus ajatellut, että millehän siellä joulukirkossa on tuoksahtanut?

      Katselin tuota Igla-elokuvaa, jota en entuudestaan tuntenut kuten en Viktor Zoitakaan, vähän harppomalla youtubesta. Ymmärsin ehkä viidesosan. Loppukohtauksessa on paljon samoja näkymiä ja ehkä tunnelmiakin. Sitä veriryhmä-kappaletta en ihan pystynyt käsittämään. Spartakia esitti Aleksandr Bashirov, joka jäi vanhalle digiboxillemme erikoiseen dokumenttiin "Vihreä käärme", joka kertoo vodka-nimisen juoman hämmästyttävistä vaikutuksista. Onneksi sain pankin tätiltä käytetyn digiboxin 25 eurolla. Meneneekö kauaakaan kun se käytettykin on täytetty?

      Hyvää Uutta Vuotta Jormalle!

      Poista
  5. Kuuntelin tuon "Oi lumi liitelee" ja tutustuin samalla mainioon Pekko Käppiin. Elämän tragiikkaa arkkiveisun muodossa. Nyt jo suunnilleen tietää, kuka mahdollisesti haudalla itkee. Tuota Käppiä voisi kuunnella enemmänkin. Laulaa mm.jouhikon säestyksellä myös vuoden 1701 virsikirjan virsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekko Käppi esittää aika kappaleen aika villisti. Olen itse tottunut Heikki Laitisen ja Kankaan pelimannien esitykseen. Maniskat soip nätisti.

      Poista