Kvartetti – unkarilaisia nykynäytelmiä

Visegrád

 

Vuonna 2002 julkaistiin kolme unkarilaista näytelmää sisältävä valikoima nimeltä Kvartetti – alaotsikkona unkarilaisia nykynäytelmiä, suomentajana Pasi Koste. Jukka-Pekka Pajusen kirjoittaman esipuheen ohessa on lyhyt esittely kunkin näytelmän kirjoittajasta.

Kornél Hamvai (s. 1969): Pyövelien markkinat (Hóhérok hava, vuodelta 1999). Näytelmä sijoittuu 1700-luvun lopun Ranskaan. Valistuksen vuosisata on vaihtunut vallankumouksen aikaan. Pariisissa käyvät oman elämänsä nuorallatanssia vallankumouksellinen Robespierre, 25-vuotias kenraali Napoléon, kemisti de Lavoisier. Vallankumoushallinto kahlitsee kansaa byrokraattisilla diaarinumeroilla ja rankaisee ketä sattuu giljotiinilla. Näytelmän keskushenkilö on pyöveli nimeltä Roch. Hän saa siirron maaseudulta isompaan taajamaan, mutta ei meinaa päästä Pariisia etemmäksi.

Kansa on luisunut siveettömyyden ja muutenkin kyseenalaisen elämöinnin teille. Näytelmä sisältää useita sänkykohtauksia. Lukiessani dramatisoin näitä kohtauksia siten, että tietyssä vaiheessa ennakoivia puheenparsia sängyn pääty alkaisi kohota – osaksi koska se helpottaisi tapahtumien seuraamista katsomosta, osaksi koska se kuvaisi ”jännitteen” kohoamista sängyssä puhelevien välillä. Koska varsinaiset naimakohtaukset on leikattu näytelmässä pois ja koska nämä esipuheet usein raukeavat tyhjiin, saattaisi yleisöä huvittaa laskemalla sängyn päädyn takaisin alas. Parissa kohden sängyn pääty voisi kilahtaa ylös ääriasentoonsa (~ 45 °) ja sitten pimennys. Tämä liike ylös ja alas palvelisi myös näytelmän loppuratkaisua.

Péter Karpáti (s. 1961): Jokanainen (Akárki, 1993). Näytelmän nimi ja alaotsikko moraliteetti viittaavat 1400-luvun lopulla syntyneeseen mysteerinäytelmään Jokamies, josta itävaltalainen Hugo von Hofmannstahl vuonna 1911 teki oman versionsa ja jonka suomennoksia (Huugo Jalkanen ja Anja Samooja) tässä unkarilaisen näytelmän suomenteessa on hyödynnetty mukaellen. Jokanainen seikkailee 1990-luvun Budapestissa. Koska näytelmällä on keskiaikaisen teoksen tausta, se myös toimii hieman kaavamaisen jäykästi. Kuolema ja muut vanhan näytelmän hahmot saavat kieltämättä uudet kuteet, mutta luultavasti Jokamiehen tuntemuksesta olisi apua. Luettuna teksti avautuu hankalasti. Vaikka yksittäisiin kohtauksiin pääsen jotenkin mukaan, jäävät kokonaisuus samoin kuin näytelmän perimmäinen sanomakin minulle hämäriksi.

György Spiró (s. 1946): Kvartetti (Kvartett, 1996). Komedia sijoittuu Budapestiin sosialismin ajan jälkeen. Kuusikymppinen pariskunta asuu kahdestaan, vaimo neuloo villapaitoja ja mies katselee eurosporttia. He odottavat kylään tytärtään, jonka on määrä tulla noutamaan äidin valmistamaa paprikakanaa. Kesken seisahtuneen odotuksen kylään tupsahtaakin vieras, hyvin pukeutunut mies. Amerikoista tullut unkarilainen kertoo tulleensa kiittämään miestä, joka Unkarin kansannousun jälkiselvittelyissä pelasti hänet vähintäänkin linnareissulta. Dementiantapaisesta vastentahtoisuudesta kärsivä isäntäväki ei meinaa päästä vieraan kanssa samalle aallonpituudelle. Syntyy kiistaa Unkarin nykytilasta, kun isäntä alkaa sättiä ulkomaalaisia, jotka anastavat kansan omaisuuden:

Teiltä heltiää pari ropoa ja sitten pannaan miljoonat omiin taskuihin. Vähän voidellaan pamppuja ja jo myydään koko maa. Meidän markkinat tärveltiin noin vain. Ja parhaat tehtaat. Tuotanto. Kaikki! Parhaat asiantuntijat viedään! Pannaan töihin nälkäpalkalla. Meistä tehdään siirtomaa. Pääomia tuodaan sen takia, että saadaan enemmän vietyä ulos.

Näytelmässä on hienosti kestävä jännite. Se on jopa niin kestävä, että puolivälin paikkeilla näyttämöohjeissa lukee: Jos on välttämätöntä, väliaika voidaan pitää tässä. Muutoinkin näytelmässä ollaan mainiosti ajan hermolla, sanottava ei ole vanhentunut vieläkään, valitettavasti.

Kirjassa on 230 sivua. Luin sen parissa päivässä.