Pekka Kytömäki: Aattelu rulettaa

Pekka Kytömäki (s. 1975) kirjoitti vuonna 2018 julkaistun palindromirunojen kokoelman nimeltä Aattelu rulettaa. Kokoelman nimi on palindromi – kirjaimet ovat alusta loppuun samassa järjestyksessä kuin lopusta alkuun. Kuten jo kokoelman nimestä voi huomata, ei kirjaimista muodostuvien sanojen merkitys kuitenkaan ole sama saippuakauppias lukusuunnasta riippumatta, kirjainrivit jakautuvat sanoiksi odottamattomilla tavoilla ja saavat lukijan tarkastamaan kerran toisensa jälkeen, voiko kyseessä todellakin olla palindromi ja lopuksi toteamaan, että kyllä näköjään voi.

Kirjoitetut sanat ovat kirjaimista muodostettuja kokoomuksia. Tässä kirjassa ne voivat olla myös perussuomalaisia ja kepuja. Jos sanojen ajattelee olevan armeijan korsukuntia, ovat kirjaimet sitten niitä jermuja korsujen kätköissä ja juoksuhaudoissa. Näistä jermuista ei kuitenkaan voi sanoa, etteikö sota yhtä miestä kaipaisi. Jokaisella kirjaimella on merkityksensä, runojen rivistöjen on seisottava linjassa järkähtämättä – ja näytettävä silti siltä, että eihän tässä mitään. Runoilijan tehtävä on saada asia näyttämään siltä, että kirjaimet, nämä pientilojen peltoviljelijät, muodostavat Suomen armeijan valioyksikön, vaikka marssin aikana saattavat toisinaan muistuttaakin kulkurijoukkiota.

Mikä tässä järjestyksessä sitten on lukijan tehtävä? Lukijan tehtävä ei liene ratsata runoilijan uraa. Toisaalta hillitön ylistäminenkin tämän kirjainten ja sanojen erikoisen kauneuden edessä saattaisi häiritä lukunautintoa. Runojen mekaniikasta johtuen on selvää, ettei neliskulmaisista legoista aina synny kuperaa tai koveraa muotoa. Tosin hämmästyttävän lähelle sitä Kytömäki paikoitellen pääsee. Joskus ilmaisun rajat vaikuttavat kuitenkin ottavan ohjia omiinkin käsiinsä, silloin runoilijan ratkaisuna toimii hupaileva sävy. Myös otsikoilla voi pelata ja antaa lukijalle namitteluhetki sitä kautta. Esimerkiksi runo To Do -lista rakentuu alku- ja loppusäkeitten varaan. Niitten väliin rakennettu tehtäväluettelo on sitten lähinnä hupsu. Alkusäe ja loppusäe ovat kuitenkin niin hämmästyttävät yhdessä, että tuntuu suorastaan uskomattomalta, että ne todella muodostavat järkevän lauseen kumpaankin suuntaan luettuna:

Alla luettelo:

– – –

Olette ulalla.

Toinen häkellyttävä onnistuminen on runossa Haiku. Siinä selitetään palindromirunon keinoin, millainen on haikuruno. Annikin runofestivaali muodostaa hupaisan tunnelmapalan runoiluharrasteesta. Pääruokaa odotellessa haudutetaan soppaa ja lopuksi napostellaan se.

Kielineroutta on toden totta monenlaista. Lukiessani ajattelin sanaristikoita ja niitten tiukkaa muotoa. Voi hyvinkin olla, että kun näitä palindromeja oikein ryhtyy ajattelemaan, niitten luomiseen kehittyy jotain synapseja – ehkä jopa siinä määrin, että vasen ja oikea aivopuolisko voivat toisinaan ihan mieluusti vaihtaa vapaalle, kuten eräässä runossa tapahtuu.

Lainasin tämän kirjan eilen Kuopion kaupunginkirjastosta. Siellä sattui onneksi olemaan nuori virkailija, joka auttoi minua, kun lainauskoneen lauantaikappale temppuili. Kirjassa on 88 numeroitua sivua. Tänään on niin sopiva palindromipäivämäärä 02022020, että oli ihan pakko saada tämä teksti julki juuri tänään.