Eilen
kävin vaimoni kanssa Kuopion kaupunginteatterissa katselemassa
esityksen nimeltä Minna & Maria. Esityksestä vastasivat
näyttelijät Annukka Blomberg ja Seija Pitkänen.
Tapahtumapaikkana oli teatterin Maria-näyttämö, jonne oli
viritetty mukaelma nyrkkeilykehästä, kahdessa nurkkauksessa roikkui
parit isoja, punaisia nyrkkeilyhanskoja.
Esitys
perustui Kuopiossa vaikuttaneitten kirjailijain Minna Canthin
ja Maria Jotunin teksteihin, joista koostettu potpurri
johdatti katsojan nuorten neitosten maailmasta rakastumisen ja
avioelämän ihanuuden kautta vääristyneempiin ja synkempiin
sävyihin. Heti kärkeen tosin naftaliinista nousseet Minna ja Maria
julistivat tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden sanomaa. Alkuvaiheen
päällimmäiseksi jätetty ajatus taisi kuitenkin olla, että
ihmisen pitää pyrkiä kohtaamaan lähimmäisensä rakastavasti.
Kirjailija Maria Jotuni (Villu Jaanisoo, 2016) |
Koska
näytelmää oli mainostettu näitten punaisten nyrkkeilyhanskojen
kautta, odotin hieman hurjempaa esitystä kuin saimme nähdä. Esitys
oli varsin hillitty, elämöinti ja huudahtelu rajoittuivat niihin
tilanteisiin, joihin ne kuuluivat. Yleisöä ei yritetty viihdyttää
kovaäänisella melulla – tähän olin erityisen tyytyväinen.
Tunnistin näytelmistä ainakin seuraavia: Köyhää kansaa, Kovan
onnen lapsia, Sylvi, Anna-Liisa ja Kultainen vasikka.
Pari lauluakin kuultiin, en tiedä miten ne liittyivät näytelmiin,
mutta toimivatpahan siinä piristeenä. Tummat silmät ehkä
liittyi niihin hanskoihin? Kointähtönen vissiin köyhyyteen.
Lopuksi
olisi ollut tarjolla kakkukahvit, mutta piti lähteä kotiin, että
vaimo saa riittävästi unta, kun on työpäivä edessä. Aika isolla
osalla katsojista ne päivät olivat jo takana, mutta joitakin
nuoriakin joukkoon oli kertynyt.
Kuulostaa kiinnostavalta esitykseltä.
VastaaPoistaMelkoinen taideteos tuo Jaanisoon Maria Jotuni. Mietin miten hän on päätynyt siihen, että Jotunilla on toisen silmän paikalla aukko ja toinen hohtaa sinisenä.
Siitä toisesta silmästä on vissiin sammunut lamppu. Teos on sijoitettu Maria-näyttämön oven viereen. Ylen nettisivuilla kerrotaan, että tämä ja Minna Canthia kuvaava teos on valmistettu uusiomuovista. Eli kuten runoilija voisi sanoa: "Jälkeen fuusion suosion, jälleen uusiovuosi on."
Poistahttps://yle.fi/uutiset/3-9156900
Toisaalta saattaahan se olla että Maria on saanut hanskasta joskus öiseen aikaan? Siitä sitten näytelmään se "Tummat silmät"?
Minulla on suuri aukko sivistyksessä, kun en ole ainakaan toistaiseksi lukenut Canthia enkä Jotunia. Pitäisi kyllä tutustua heihin. Tämä näytelmä kuulostaa kiinnostavalta. Varmaan sekin avautuu parhaiten niille, jotka ovat lukeneet Canthinsa ja Jotuninsa.
VastaaPoistaVähäisen lukemiseni perusteella vaikuttaisi siltä, että Canth oli erinomainen näytelmäkirjailija. Jotunilta olen lukenut lähinnä novelleja, minusta ne tuntuivat ainakin tuolloin aika jänniltä. Aiheena Jotunilla usein se, miten miehen ja naisen suhde perustuu jonkinlaiseen kauppaan, naimakauppaan siis. Jotunin novellit ovat varsin tiiviitä ja tyyliltään minusta aika moderneja.
PoistaHuhtikuussa tulee kuluneeksi 140 vuotta Maria Jotunin syntymästä. Viime vuonna vietettiin Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlaa.
Minulla on myös tämäkin kirjasivistysaukko, Canth ja Jotuni, vaikka en oikein muista kouluaikojen lukemisia. Mutta Jotunin novelli Onnellinen Heliina, joka luettiin Novelli jokaiselta itsenäisyyden vuosikymmeneltä - lukupiirissä oli kyllä iloinen yllätys. Se oli yllätyksellinen ja mielenkiintoinen, ja moderni kuten Jotunia kuvailet.
VastaaPoistaLukaisin tuon mainitsemasi novellin. Se on kyllä aivan herttainen! Nimi vastaa tosiaan tarinaa. Näkyy olevan kokoelmassa Tyttö ruusutarhassa - ynnä muita novelleja.
PoistaMinulla on kotona parikin kirjaa, joissa on Jotunin novelleja, pitänee ottaa luentaan.