Teatterissa Kuopiossa 6

Eilen kävin vaimoni kanssa Kuopion kaupunginteatterissa katselemassa esityksen nimeltä Minna & Maria. Esityksestä vastasivat näyttelijät Annukka Blomberg ja Seija Pitkänen. Tapahtumapaikkana oli teatterin Maria-näyttämö, jonne oli viritetty mukaelma nyrkkeilykehästä, kahdessa nurkkauksessa roikkui parit isoja, punaisia nyrkkeilyhanskoja.

Esitys perustui Kuopiossa vaikuttaneitten kirjailijain Minna Canthin ja Maria Jotunin teksteihin, joista koostettu potpurri johdatti katsojan nuorten neitosten maailmasta rakastumisen ja avioelämän ihanuuden kautta vääristyneempiin ja synkempiin sävyihin. Heti kärkeen tosin naftaliinista nousseet Minna ja Maria julistivat tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden sanomaa. Alkuvaiheen päällimmäiseksi jätetty ajatus taisi kuitenkin olla, että ihmisen pitää pyrkiä kohtaamaan lähimmäisensä rakastavasti.

Kirjailija Maria Jotuni (Villu Jaanisoo, 2016)

Koska näytelmää oli mainostettu näitten punaisten nyrkkeilyhanskojen kautta, odotin hieman hurjempaa esitystä kuin saimme nähdä. Esitys oli varsin hillitty, elämöinti ja huudahtelu rajoittuivat niihin tilanteisiin, joihin ne kuuluivat. Yleisöä ei yritetty viihdyttää kovaäänisella melulla – tähän olin erityisen tyytyväinen. Tunnistin näytelmistä ainakin seuraavia: Köyhää kansaa, Kovan onnen lapsia, Sylvi, Anna-Liisa ja Kultainen vasikka. Pari lauluakin kuultiin, en tiedä miten ne liittyivät näytelmiin, mutta toimivatpahan siinä piristeenä. Tummat silmät ehkä liittyi niihin hanskoihin? Kointähtönen vissiin köyhyyteen.

Lopuksi olisi ollut tarjolla kakkukahvit, mutta piti lähteä kotiin, että vaimo saa riittävästi unta, kun on työpäivä edessä. Aika isolla osalla katsojista ne päivät olivat jo takana, mutta joitakin nuoriakin joukkoon oli kertynyt.