Powered By Blogger

torstai 27. helmikuuta 2020

Teatterissa Kuopiossa 6

Eilen kävin vaimoni kanssa Kuopion kaupunginteatterissa katselemassa esityksen nimeltä Minna & Maria. Esityksestä vastasivat näyttelijät Annukka Blomberg ja Seija Pitkänen. Tapahtumapaikkana oli teatterin Maria-näyttämö, jonne oli viritetty mukaelma nyrkkeilykehästä, kahdessa nurkkauksessa roikkui parit isoja, punaisia nyrkkeilyhanskoja.

Esitys perustui Kuopiossa vaikuttaneitten kirjailijain Minna Canthin ja Maria Jotunin teksteihin, joista koostettu potpurri johdatti katsojan nuorten neitosten maailmasta rakastumisen ja avioelämän ihanuuden kautta vääristyneempiin ja synkempiin sävyihin. Heti kärkeen tosin naftaliinista nousseet Minna ja Maria julistivat tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden sanomaa. Alkuvaiheen päällimmäiseksi jätetty ajatus taisi kuitenkin olla, että ihmisen pitää pyrkiä kohtaamaan lähimmäisensä rakastavasti.

Kirjailija Maria Jotuni (Villu Jaanisoo, 2016)
Koska näytelmää oli mainostettu näitten punaisten nyrkkeilyhanskojen kautta, odotin hieman hurjempaa esitystä kuin saimme nähdä. Esitys oli varsin hillitty, elämöinti ja huudahtelu rajoittuivat niihin tilanteisiin, joihin ne kuuluivat. Yleisöä ei yritetty viihdyttää kovaäänisella melulla – tähän olin erityisen tyytyväinen. Tunnistin näytelmistä ainakin seuraavia: Köyhää kansaa, Kovan onnen lapsia, Sylvi, Anna-Liisa ja Kultainen vasikka. Pari lauluakin kuultiin, en tiedä miten ne liittyivät näytelmiin, mutta toimivatpahan siinä piristeenä. Tummat silmät ehkä liittyi niihin hanskoihin? Kointähtönen vissiin köyhyyteen.

Lopuksi olisi ollut tarjolla kakkukahvit, mutta piti lähteä kotiin, että vaimo saa riittävästi unta, kun on työpäivä edessä. Aika isolla osalla katsojista ne päivät olivat jo takana, mutta joitakin nuoriakin joukkoon oli kertynyt.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiinnostavalta esitykseltä.
    Melkoinen taideteos tuo Jaanisoon Maria Jotuni. Mietin miten hän on päätynyt siihen, että Jotunilla on toisen silmän paikalla aukko ja toinen hohtaa sinisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä toisesta silmästä on vissiin sammunut lamppu. Teos on sijoitettu Maria-näyttämön oven viereen. Ylen nettisivuilla kerrotaan, että tämä ja Minna Canthia kuvaava teos on valmistettu uusiomuovista. Eli kuten runoilija voisi sanoa: "Jälkeen fuusion suosion, jälleen uusiovuosi on."

      https://yle.fi/uutiset/3-9156900

      Toisaalta saattaahan se olla että Maria on saanut hanskasta joskus öiseen aikaan? Siitä sitten näytelmään se "Tummat silmät"?

      Poista
  2. Minulla on suuri aukko sivistyksessä, kun en ole ainakaan toistaiseksi lukenut Canthia enkä Jotunia. Pitäisi kyllä tutustua heihin. Tämä näytelmä kuulostaa kiinnostavalta. Varmaan sekin avautuu parhaiten niille, jotka ovat lukeneet Canthinsa ja Jotuninsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähäisen lukemiseni perusteella vaikuttaisi siltä, että Canth oli erinomainen näytelmäkirjailija. Jotunilta olen lukenut lähinnä novelleja, minusta ne tuntuivat ainakin tuolloin aika jänniltä. Aiheena Jotunilla usein se, miten miehen ja naisen suhde perustuu jonkinlaiseen kauppaan, naimakauppaan siis. Jotunin novellit ovat varsin tiiviitä ja tyyliltään minusta aika moderneja.

      Huhtikuussa tulee kuluneeksi 140 vuotta Maria Jotunin syntymästä. Viime vuonna vietettiin Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlaa.

      Poista
  3. Minulla on myös tämäkin kirjasivistysaukko, Canth ja Jotuni, vaikka en oikein muista kouluaikojen lukemisia. Mutta Jotunin novelli Onnellinen Heliina, joka luettiin Novelli jokaiselta itsenäisyyden vuosikymmeneltä - lukupiirissä oli kyllä iloinen yllätys. Se oli yllätyksellinen ja mielenkiintoinen, ja moderni kuten Jotunia kuvailet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaisin tuon mainitsemasi novellin. Se on kyllä aivan herttainen! Nimi vastaa tosiaan tarinaa. Näkyy olevan kokoelmassa Tyttö ruusutarhassa - ynnä muita novelleja.

      Minulla on kotona parikin kirjaa, joissa on Jotunin novelleja, pitänee ottaa luentaan.

      Poista