On pääsiäissunnuntai. Eilen vaimoni valmisti meille herkuksi paskaa, ukrainalaista pääsiäisleipää. Hän katsoi ohjetta kännykästä, johon nykyään mahtuu koko maailmankaikkeus. Pitkällisen, erillisiä nostatuksia vaatineen valmistuksen jälkeen kaksi paskaa pääsi eroon paistoastioistaan. Nautimme leipää margariinin, appelsiinituorejuuston tai sitruunamarmelaatin kera. Leipään itseensä kuuluu sitruuna, mutta voihan makua vähän vahventaa lisätyillä sitruksilla.
Tänään katselin Ayumu Watanaben ohjaamaa japanilaista anime-elokuvaa nimeltä Children of the Sea. Siinä viettää elämänsä kesälomaa tyttö nimeltä Ruka. Hän kohtaa dugongein kanssa varttuneet veljekset, joitten nimet ovat Umi ja Sora. Lunttasin netistä, että nimet ovat suomeksi Meri ja Taivas. Ilmankos Ruka elokuvan lopussa tuumiikin, jotta näkyväthän täältäkin meri ja taivas. Minulle tulivat nimistä mieleen japanilaiset tanssihiiret, joita minulla oli lemmikkeinä 1970-luvun alussa. Niitten nimet olivat Tumi ja Karo. Net eivät tarkoittaneet sen kummempaa, ne olivat kahdelle Kuopion Elon jalkapalloilijalle antamani lempinimet.
Elokuvan loppuvaiheissa muuan täti toteaa Rukalle suunnilleen näin: ”Maailmankaikkeus kätkeytyy tarinaan, joka mahtuu kämmeneen.” Joku jaappanilainen kirjailija on tainnut kirjoittaakin kämmenenkokoisia tarinoita? Puolalaisen Stanislaw Lemin kertomuksessa keksijärobotti Trurl tulee vahingossa tuhonneeksi maailmankaikkeuden, mutta onneksi ihan pienen vain. Lemin tarinat sisältänevät sarkastisia viittauksia 1940-luvun tapahtumiin.
Dugongit ovat uhanalainen merinisäkäslaji. Niitten arvellaan olleen merenneidoista kertovien tarujen lähtökohta. Joskus luin suomalaisen antropologin Gunnar Landtmanin kirjan, jossa hän kertoo tutkineensa 1910-luvulla kiwai-papualaisia Uuden-Guinean jättiläissaarella. Siinä kuvauksessa nämä tutkitut kiwait saalistavat dugongeja koralliriutalla aika vaarallisella tavalla. Kiwait uskoivat, että taivaankansi on jotain metallia. Valkoiset miehet asuivat heidän mukaansa kaukana, niin lähellä taivaankannen reunaa, että pystyivät louhimaan käyttöönsä sitä metallia ja valmistamaan siitä itselleen aseita ja muita vempaimia.
Yhtä kirjaa luin muutama viikko sitten, mutta sitten tuli muuta puuhaa. Jatkan kenties joskus. Lumet ovat sulamaan päin, mikä on ihan kiva homma. Paljon niitä on ollut, paljon niitä on mennyt, menkööt loputkin.
Hyvännäköisiä paskaleipiä. Onpa vaimosi viitseliäs, kun kokeilee tällaisia perinneruokia.
VastaaPoista”Maailmankaikkeus kätkeytyy tarinaan, joka mahtuu kämmeneen.” Tämähän sopii myös kuvaamaan kännykkää, koska kuten aluksi sanoit, niin siihenkin mahtuu maailmankaikkeus paskaleipää myöten.
Minä olen viettämässä pääsiäistä Teneriffalla ja täällä ei kyllä ilman kännykkää pärjäisi missään. Monessa paikassa info on QR-koodin takana, mm useiden ravintoloiden pöydissä on ne QR-kuviot ja menu pitää katsoa omalta puhelimelta. Ennen oli kauniita ruokalistoja. Ilmeisesti korona-aikana on menty tähän hygieniasyistä.
Kiitos kommentistasi! Vaimoni on vielä työelämän palveluksessa, niin että sekin pitänee viitseliäisyyttä yllä.
VastaaPoistaKännykästä on tosiaan tullut itseään isompi asia. Eivät monetkaan enää lue kirjaa joukkoliikennevälineissä, mutta aika moni tuijottaa kännykkäänsä. Kätevä laitehan se kännykkä onkin. Varmaan tulevaisuudessa on vielä kätevämpiä välineitä niihin puuhiin, joita kännykän avulla nykyään tehdään.
Viimeksi kävin ravintolassa itsenäisyyspäivänä. Ruokalista oli käytännöllinen, sen enempää siitä ei mieleeni jäänyt. Tavallaan ihan mainio keksintö tuo QR-koodi-ruokalista juuri koronan takia. Itse en ole oppinut vielä kyseistä koodia käyttämään.
Mukavaa lomaa Teille sinne Teneriffalle!
Minähän se siis kommentoin, vaikka näyttää, että Unto. Hän oli kirjautunut koneelleni, enkä huomannut vaihtaa.
PoistaJoo, vähemmän on täälläkin rantapatjoilla näkynyt oikeita kirjoja. Hotellissa on kirjahyllyjä, joihin turistit ovat jättäneet lähtiessä kirjojaan. Olen lukenut sieltä pari hyvää.
Tuommoinen vaihdantalaki lienee avioliitossa sallittua. Minäkin joskus yritän vaimon tunnuksilla maksaa laskua, mutta kun se sitten kysyy niitä vaimon tunnuslukuja ja kännykkään lähetettyä koodia, niin se on sitten käytettävä omia tunnuksiaan.
PoistaKännykkä kulkee mukavammin mukana kuin kirjat. Ajattele mikä tilansäästö matkamuistoille!
Ei nimi leipää pahenna! Hienon näköisiä leipiä. Pitää ehkä minunkin guuglata, kun markettien valmisleipä on nykyään yhtä huttua.
VastaaPoistaVaimo oli kuulemma joltain maikkarin sivulta katsonut sen ohjeen. Minä osin videoinkin sen valmistuksen, kun siinä oli ainakin yksi vähän erikoisempi kohta, jossa taikinasta on iskettävä ilmat pihalle. Mutta minun videointi oli taas niin pitkäveteistä katsottavaa, että ei sitä kukaan jaksa. Ja kai niille leiville pitäisi olla korkeampi paistovuoka, mutta me nyt käytettiin tuommoisia keskikorkeita. Ihan mukavaa vaihtelua tuommoinen vehnäleipä, minä jältän yleensä ruista.
PoistaMinä jo välitin tiedon tämmöisen leivän olemassaolosta pojilleni, joista varsinkin keskimmäinen on oikea ruuanlaittohifistelijä, on tehnyt hatsapureja sun muuta. Hän innostui ja totesi:"Ei paskempi idea".
PoistaOn hienoa saada olla mukana levittämässä tällaista hyvää sanomaa.
PoistaNimestään huolimatta varmaan herkullista syötävää! Minäkin leivon joskus leipää, mutta nuo kuulostavat turhan monimutkaisilta.
VastaaPoistaVaimolla oli aluksi tarkoitus yksinkertaistaa reseptiä, mutta kaipa hän lopulta ajatteli yksinkertaisemmaksi noudattaa sitä. Muutama tunti siihen taisi aikaa kulua.
Poista