Lomamatkamme suuntautui eteläisen Savon keskuskaupunkiin, Mikkeliin. En tykkää matkustaa pitkiä aikoja yhdessä sumpussa tuntemattomien kanssa, tuskinpa tuttujenkaan, jos heitä kovin isoja määriä tuntisin. Minimoimme matkustusajan rasituksia ja poistimme autolla sompailun tuskaa matkustamalla junalla. Tämäkin matka sisälsi omat tuskatilansa, muut ihmiset kun sotkevat minun selvät suunnitelmani jättämällä paikanvarauksen tekemättä tai sijoittamalla matkatavaransa minun paikkani yläpuolelle, jolloin omaa matkalaukkua on vaikea saada sopimaan muutoinkin tiukkaan sopukkaan. Taksi soitti 25 minuuttia ennen sovittua aikaa, ettei ehdikään hakemaan, kun on Kuopiossa. Onneksi sitten puolituttu taksimies kyyti meitä Siilinjärven asemalle ja sieltä pois.
Mikkelin kaupunki sen sijaan opetti minulle miten hyviä hurskaat ovat minunlaisiini nillittäjiin verrattuna. Heti tulopäivän iltana vierailimme Naisvuoren näkötornissa, joka oli katettu muovilla remontin vuoksi. Siellä nautimme pullakahvit viehättävässä pikku kahviossa: sain istua rautaisella tuolilla ja pääsimme kiipeämään ylös torniin, josta avautuva näköala oli tosin melko suppea niitten muovien takia. Mutta kuuma siellä oli niitten muovien takia.
Hotellissa meitä palveltiin antamalla luettavaksi Länsi-Savo-lehti. Otin tavoikseni pihistää lehden itselleni kaikkina kolmena päivänä. Siitä sai lukea mielenkiintoisia seikkoja Mikkelistä. Jalkapallojoukkue MP oli kuulemma muuten hyvässä tikissä, mutta puolustusta tulisi vähän vahvistaa. Luvassa oli kuitenkin helpohkoja otteluita, joista kyllä pisteitä ropsahtaisi. Lehdessä kerrottiin myös kaupungissa järjestettävästä symposiumista, joka käsitteli ulkopolitiikkaa. Tv:stä tuttuja sotamielipidelinkoja näkyikin hotellissa aamupalalla.
Muisti-museon rakennus. |
Sotahan minullakin
oli mielessä kun kerran muinaiseen päämajakaupunkiin mentiin.
Mikkelissä toimii Muisti-niminen museo, joka kokee kertoa
museovieraalle, miltä sota tuntuu. Myös päämajaa esitellään.
Museon yhteydessä toimii kahvila-ravintola Rauha, jossa nautimme
lounaan ja minä lisäksi Marskin ryypyn, joka maistui ihan giniltä
vai mitä genevertä se lienee? Vähän läikytin, taitaa olla
minulla hiirikäsi. Sitä paitsi olen vasuri, olisi pitänyt vaihtaa
vauhdissa kättä. Tänään perjantaina 8.7.2022 esitetään muuten TV1:ssä elokuva Päämaja, jossa liikutaan Mikkelissä. Elokuvan voi katsella myös Elonetistä.
Mikkelin teatteri. |
Tuomiokirkko. |
Naisvuoren kesäteatterissa nautittiin musiikki-iloittelusta Mitä kuuluu, Marja-Leena. Paikoin oikein hauska esitys sisältää pääosin tuttuja Leevi & the Leavingsin kappaleita sekä kerrassaan yllättävän ja hauskan oopperakohtauksen. Kyllä ne näyttelijät osaavat! Vaihtavat vaatteitakin vaikka kuinka monesti. Minä huseerasin Mikkelissä verkkareissa, mutta teatteriesitystä varten vaihdoin verkkarihousut farkkuihin.
Tuomiokirkko on Mikkelissä mahtava ja kukkaistutukset sitä upeinta laatua. Tunnelma kaupungissa on leppoisan ystävällinen eikä lainkaan tungetteleva. Mikkeliläiset saavat olla ylpeitä itsestään ja kaupungistaan, vaikka useimmat kauppaliikkeet avaavatkin ovensa vasta kymmeneltä. Mikkelissä moni asia on säilynyt sellaisena kuin asiat tuppasivat olemaan ennen vanhaan.
Mikkelin Palloilijat panostivat ottelussa Pargas IF:ää vastaan kenties liikaakin puolustukseen, joten hyökkäämiseen ei aina riittänyt tarpeeksi pelaajia. Tästä huolimatta MP siirtyi eka puoliajalla 2 – 0 johtoon. Mikkeliläiset pelasivat kuitenkin reilusti, joten PIF voitti ottelun maalein 2 – 3. Vaimoni oli mukana katsomassa peliä ja sai ihastella kentän ylle syntynyttä kaunista sateenkaarta ja ostettiinhan me vielä pelin lopuksi grillimakkarat.
Urpolan luontokeskus on vähän syrjässä Mikkelin kompaktista ydinkeskustasta, vielä Lidlinkin takana. Kuljimme Urpolan luontopolun läpi ja tykkäsimme paikasta vaikka myllykahvilaa emme löytäneetkään.
Matkamuistoina toimme mukanamme muutaman Korkeajännitys-lehden, pari Mikki Hiiri-kirjaa, Orvokki-pastilleja kana ja kukko-rasioissa sekä jääkaappimagneetin, jossa komeilee Suomen ilmavoimien Fokker-hävittäjälentokone sinisin hakaristein somistettuna.
Kiva kun olette päässeet reissaamaan, vaikka omat rasituksensakin matkassa olivat. Harmi että se näkötorni oli paketoitu muoviin. Muuten kyllä siellä näyttää olleen mukavia kohteita ja kiinnostavaa ohjelmaa. Minulle Mikkeli on jäänyt vieraaksi. Joskus 90-luvulla olen ohikulkumatkalla pysähtynyt jollekin huoltoasemalle siellä, siinä taitaa olla kaikki... Leppoisaa kesän jatkoa!
VastaaPoistaEn ole ihan varma miten kiinnostavia kohteita ne sotamuseot ja jalkapalloilut olivat vaimon mielestä, mutta hän on ihmeen mukautuvainen ihminen, ei varmaan muuten minun kanssa kestäisikään. Leppoisaa kesää teillekin!
PoistaEn ole tainnut koskaan käydä Mikkelissä, vaikka se Itä-Suomessa onkin. Ei ole tuttuja tai sukulaisia niin ei ole tullut mentyä. Hauskasti kerrottu reissu teillä! :)
VastaaPoistaVähiä ovat olleet minunkin käyntini Mikkelissä. Mutta nytpä on sekin paikka kartalla saanut muistojen kultaväriä kupeilleen ja varmaan jatkossa Mikkeli mielessäni hehkuu lämmintä elämisen riemua, kun pienet ikävyydet muuttuvat vain hauskoiksi sattumuksiksi.
PoistaMinin kotimaanmatkailuni on muutenkin ollut niukkaa, joten ei ole tullut Mikkelissä käytyä...ehkä sitä pitäisi.
VastaaPoistaEn tahdo kellekään sanoa mitä pitäisi tehdä, mutta voihan sitä käydä vaikka Mikkelissä. Se vaikutti mukavalta matkailukaupungilta. Yksistään Muisti-museo on nähtävyys, jota keski-ikäiset ja vähän vanhemmat matkailijat käyvät useammankin kerran katselemassa. Tuomiokirkossa näkyvät viipurilaiset perinteet alttarin toista lasi-ikkunaa myöten - kuvissa Agricola ja Juusteen.
PoistaTaattua Ketjukolaaja-tyyliä, jossa pureudutaan olennaiseen pilke silmässä. Tuo uudissana "sotamielipidelinko" oli myös osuva. Yhdellä lingolla (tai peräti singolla) on kova pyrky seuraavaksi presidentiksi.
VastaaPoistaMikkelissä on kyllä monenlaista tekemistä. Itse olen käynyt lähinnä päämajamuseossa ja Lokissa, antikvariaateissa, torilla ja Kenkäverossa. Nuo teidän tuomisennekin olivat kovin tutunomaisia...
Päämajamuseo ja Lokki sisältyvät nykyään Muisti-museoon. Antikvariaatit jäivät nyt tutkimatta, mutta parin päivän aikataulu oli kyllä melko tiivis. Torilla oli ihan kiva tunnelma, syötiin torin reunalla hampurilaiset. Kaikesta huokui, että ihmiset kaipasivat matkailijoita tämän koronasaarron keskellä.
PoistaMe nähtiin kyllä tuleva vahva pressaehdokas siellä MP:n pelissä, kun Olli Rehn kävi jakamassa tunnustuspalkinnon ja jakoiko myös palkinnon mattojenkopistelun maailmanmestareille...? (en ollu minä!)