Siunattu peesieine

Kuten monet meistä huomasivat, vietimme hiljattain pääsiäistä. Se tarkoittaa, että useat työssäkäyvät saivat viikonloppuvapaan yhteyteen kaksi ylimääräistä lomapäivää. Ne tuli varmaan käytettyä rentoutumiseen – aikaa lienee jäänyt myös sisäiseen tutkisteluun.

Minä kävin pääsiäismaanantaina kirkossa täällä Siilinjärvellä. Puheen ja liturgian toimitti itse kirkkoherra. Kuuluvalla äänellä. Puhe käsitteli ylönousemusta. Kun Maria yritti koskettaa ylösnoussutta Jeesusta, tokaisi ylösnoussut suoraan alkutekstistä suomennettuna: ”Näpit irti!” Mutta kuulemma ylösnousemuksen ihme käy meille joskus käsinkosketeltavaksi. Virsiä veisattiin, joitakin tuttuja ja joitakin aika vaikeita. Kirkkoväkeä oli paikalla alle sata henkeä. Kotimatkalla pari naista käveli lenkkivauhtia ohitseni. Taivas oli nätisti rastaanrinnalla.

Sunnuntaina kävin vaimoni kanssa elokuvissa Kuopion Kuvakukossa, joka on sellainen vähän indie-elokuvateatteri. Elokuvien yhteydessä ei esitetä mainoksia ja äänentoisto on järkevällä tasolla. Lippujen hinnat ovat hieman huokeammat kuin kaupallisella puolella ja penkit perinteiset. Onneksi oli vain puolentoista tunnin elokuva. Katselimme irlantilaisen vuoden 2022 elokuvan Hiljainen tyttö. Sillä on iirinkielinen nimikin, An Cailín Ciúin. Elokuvassa puhutaan iirin lisäksi myös englantia. Upea elokuva, suosittelen! Luin muutamia arvioita netistä, niissä ainakin parissa sanottiin elokuvan muistuttavan novellia. Minulle tuli ihan sama mieleen. Tämä oli niitä novelleja, joitten luulisi jäävän muistiin. Hiljaisia tyttöjä on maailma täynnä.

Muistaakseni perjantaiaamuna keitin viisi munaa. Yksi niistä särkyi, söin sen maistiaisena. Tuli aika löysiä munia, niist mie pien. Tein niille pienet pääsiäiskuvioinnit korostustusseilla. Ne menivät väärinpäin, en siinä aamulla tajunnut että pitäisi olla munat niin, että kapea puoli on ylöspäin. Nyt vain yksi tuli sattumalta oikeinpäin. Me emme ole ortodokseja, joten tämä perinne on meille vain osa ihmiskunnan perinnettä. Muut söivät vain yhden munan, minä pistelin loput. Eivät meillä tykkää löysistä munista.

Jonain päivänä sepitin runon kulttuurikeskustelusta. Laitan sen tähän häntään. Toivotan kaikille hyvää pääsiäisen jälkeistä elämää!

Aleksis ja August

Sulle olin aleksis-stenvallinpoika-kivi,
sinä olit kriitillinen august-ahlqvistini.
Otin osaa osaamatta suureen kulttuuriisi,
siitäkös se puhkesi yks’ paiseutunut kriisi.

Höpöttelin julkisesti niitä sekä näitä,
sanojani nipistelit niin kuin ennen täitä.
Lutikaksi kasvamista koitit kyllä estää –
nähtävästi höpötyskin monenmoista kestää.

Toisenlaisen tyylin siinä kumpikin kai haastoi,
turha pohtia on kumpi toiseutta raastoi.
Suvaitsee vapaa mielikin vain tiettyyn rajaan asti,
ylimentäessä möykkä nousee kamalasti.

Eriydyimme maillemme, en toraa tuosta nosta.
Parempi lienee syrjäytyä rentun tosikosta.
Maailmasta toisemme lopulta ulkoistimme.
Elettiin kuin ennenkin? Kumminkin elelimme.

Ja päivä kiersi meitä kuten mekin toisiamme,
Venla mielessä ja lientä tilkka housuissamme.
Olin akateeminen, ma, august-ahlqvistisi,
sinä karhun raatelema Jukolan poikain isi.