Klára Jarunková: Vaitelias veli

Tšekkoslovakialainen Klára Jarunková (1922 – 2005) kirjoitti vuonna 1967 julkaistun nuorisoromaanin Brat mlčanlivého Vlka. Vuonna 1972 julkaistiin Kirsti Sirasteen slovakinkielisestä alkuteoksesta tekemä lyhennetty suomennos nimeltä Vaitelias veli.

Vaitelias veli on lanu-kirjallisuutta. Se kertoo Pavol-pojasta, joka asuu Ala-Tatran vuoristossa. Pavol on kirjan minä-kertoja. Hänen vanhempansa hoitavat majataloa, josta käsin matkailijat voivat tutustua vuoristomaisemiin. Elämänmenossa on totutut kuviot, äiti huolehtii ruuanlaitosta, isän tehtävänä ovat toimistotyöt, huoltohommat ja kuljetus. Perheessä on kolme lasta: Jurko, Pavol ja Elena. Jurko on lapsista vanhin, hän on juro nuori mies, joka pitää tunteensa kurissa tapahtui mitä tahansa. Jurko haluaa karaista itseään, hän haluaa myöhemmin tulla alueen metsänvartijaksi. Nyt hän käy vielä koulua, hän tapaa tyttöystäväänsä Janaa koulukaupungissaan. Pavolille isoveli on salaperäinen ja kunnioitusta herättävä hahmo, harvapuheinen nuorukainen, jonka ajatuksista on vaikea saada selkoa. Pikkusisar Elena taas on toisinaan ärsyttävä toisinaan valloittava. Oman lisänsä Pavolin elämänpiiriin tuovat bernhardinkoirat Turre ja Halli.

Romaanissa on monenlaisia tapahtumia aurinkoisista ja huolettomista lapsuuden päivistä aina mustimman murheen alhoon. Vuoristoseutu luo tietenkin oman leimansa kuvaukseen, Pavolin osa ei ole kuitenkaan niin yksinäinen kuin monen muun vuoristolaislapsen. Hän käy koulua, perheen luona käy sukulaisia lomailemassa ja tietenkin poika kohtaa matkailijoita sesonkiaikoina eli keväisin ja talvisin. Jännä tapahtuma on myös saksalaisseurueen jokasyksyinen metsästysreissu vuorille. Perhe viettää kyllä jossain määrin kotinsa sijainnista johtuen eristäytynyttä elämää, mutta heillä on televisio ja matkailijat, jotka pitävät heitä yhteydessä muuhun maailmaan. Pojat liikkuvat paljon vuoristossa, joka osoittaa jo kirjan alkupuolella yllättävän vaarallisuutensa. Pienenä näyteenä ote kirjan hauskemmasta osastosta:

Jaroslav-setä oli eilisillasta lähtien kiusannut äitiä. Hän halusi, että isä palkkaisi hänet majatalon töihin. Setä sanoi, että syksyllä hän voisi pitää seuraa ulkomaisille metsästäjille. Ulkomaan herrat tarvitsivat kuulemma muutakin kuin syötävää ja juotavaa ja unta, iltaisin he halusivat keskustella jonkun älykkään kanta-asukkaan kanssa.

Elämä slovakialaisella vuoristoseudulla 1960-luvulla ei tietenkään ole varakkuudella pilattua, mutta enpä muista saman ajankohdan Kuopiotakaan erityisemmästä ylellisyydestä. Puijonlaaksossa asuneena tunsin tiettyä tuttuutta kohtauksessa, jossa laaksosta katseltiin alhaalla näkyvää kaupunkia. Sikäli kuin oikein muistan tämä romaani oli toinen lukemistani entisen itäblokin kirjoista, jossa enemmälti harrastettiin hiihtoa. Laskettelusta kerrottiin myös latvialaisromaanissa Häkki.

Kirjassa on 156 sivua. Lukaisin sen parissa päivässä. Kirjasta on kertonut blogissaan myös hdcanis.