Powered By Blogger

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kalle Väänänen: Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen

Kalle Väänänen (1888 – 1960) tunnetaan runoilijana, joka sepitti runoja savon murteella. Hänen tunnetuimpia runojaan ovat saunomista ylistävä Saanassa sekä maalaista elämänmenoa huumorilla kuvaileva Yö Ruuskasen torpassa. Netistä löytämieni tiedonjyvästen perusteella Kalle Väänäsellä oli kesäasunto Siilinjärven Pöljän kylällä. En tiedä onko kesäasunto siellä vieläkin, mutta Pöljän rautatiepysäkki lienee entistetty ihan viime vuosina.

Kalle Väänänen kirjoitti vuonna 1926 julkaistun matkakertomuksen Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen. Kirjan alaotsikkona on Olemisen kuvvaasta mustaen muasta ja muualtai. Väänänen teki kertomansa mukaan touko-kesäkuussa 1926 noin kuukauden aikana juna-laiva-junamatkan Eurooppaan ja käväisi myös Pohjois-Afrikassa.
Kalle Väänäsen matkareitti: Pöljä (Siilinjärvi), Helsinki, Stettin, Berliini, Köln, Pariisi, Lyon, Grenoble, Grande Chartreuse, Arles, Marseille, Nizza, Monte Carlo, Ventimiglia, Milano, Mestre, Venetsia, Rooma, Vatikaani, Napoli, Capri, Pompeiji, Vesuvius, Torre Annunziata, Napoli, Palermo, Tunis, Karthago, Tunis, Marseille, Milano, Sveitsi (junassa), Pariisi, La Baule, Pariisi, Berliini, Stettin, Helsinki, Savonlinna, Kuopio, Pöljä.

Jo usseita vuosia sitten aloitin kahteenkin otteeseen kyseisen kirjan lukemista, mutta siihen aikaan en vielä lukenut vaikka väkisin loppuun kaikkea minkä olin tullut aloittaneeksi. Nyt tuli kirja lopulta luetuksi, viimeiset sata sivua kuudessa tunnissa, ensimmäiset 200 sivua kolmessa päivässä. Savon murteella ei ole yhtenäistä kieliasua, puhuttu murrekin vaehteloo seuvvun ja levveysasteihen mukkaan. Kirjoitin lukukokemuksestani omalla savon murteellani seuraavanlaisen runomuotoisen selostuksen:

Viänäs Kalle – koulullehtor, runorehtor – matkustel maeta nähhäkseen
Saksanmualta Ranskan kaotta, Italijjaan, Afriikassakii käövväkseen.
Kirjassaasa siitä kertoo, lopuks vertoo ommoo muatasa mualimmaan,
parraan paekan löytää tiältä, laoteen piältä, taekka viiluukuistiltaan.

Löytännöökö muista maesta samallaesta korvennusta tai laohkeempoo?
Vesuvius kun tuhkat puskoo, tuon jo uskoo, virren viisaotta muistelloo.
Välimeren yli männen, maelta lännen, itämaesuus jo puistelloo
haaveistaasa unisista: Tunisista, löytää värskijä tunnelmoo.

Hyvä on myös Parriisissa, puapelissa, josson huokeita lystittiin.
Saksanmua on tuttu paekka, suapu vaekka, Perliiniin tae Stettiiniin.
Kuleksijan matkakassa vajumassa aenaan on eekä piisookkaan.
Lissee lähettäävät kottoo, jos on ottoo, muuton lähtee ei kehtookkaan.

Äkistellen tuntus, että paljon vettä Pöljäjjärvestä juossu on
siitä, kun on matkustanna, sepustanna Viänänen tämän katsannon.
Silti samallaesin mielin, luikkain kielin, maeta tännäänniin tutkaellaan:
asenteet lie mittee ouvvat – herrat, rouvvat – aenaan kantanna sielussaan.

Kirjassa on 310 sivua. Lukeminen kesti tällä kertaa neljä päivää.

9 kommenttia:

  1. Kah, Kalle Väänäsellä on siilinjärveläistaustaa.
    Herran runotuotantoon on pitänyt tutustua jo pitempään, savolaismurteisiin ei muuten ole mitään kummempaa suhdetta näin vakaan etelähämäläisten murteiden edustajana, mutta Erkki Rankaviitan ja Pinnin poikien esitys Jaakobin tuomiopäivästä on niin päräyttävä teos ettei mitään rajaa: https://www.youtube.com/watch?v=tbSrFBLC7Uw

    (pariin muuhun Väänäsen runoon olen törmännyt myös jossain antologioissa, ja tietysti Iso-Iita on tuttu...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennytkään, että Iso-Iitakin on Väänäsen sanoitus!

      Enkä muistaakseni ole tästä Rankaviidastakaan kuullut aiemmin. Pinnin pojat on tutumpi, jollakin videokasetilla meillä oli heidän tv:stä nauhoitettua esiintymistään lastenkonsertista ja sitä katseltiin usseempaan otteeseen.

      Poista
    2. Eikös Rankaviidan murre olekin enemmän pohojalaasta kuin savolaista? Mahtava esitys tuo Jaakobin tuomiopäivä!
      Pinnin poikia olen kuunnellut paljon, meillä on heidän CD, jonka paras biisi om mielestäni Minesootan tango.

      Tämä voisi olla kiva matkakirja tutustua, mutta minulle kirjoitettu savon murre on hurjan vaikeaa. Sinun murteessasi (kiva runo) on paljon tuttua kaenuun kielestä, joka myös on puhuttuna sujuvaa, mutta kirjoitettuna hankalaa.

      Minä pidän eniten Lapin murteesta kirjoitettuna, siinä on hauskoja omia sanoja, mutta muutoin se on melko yleiskielistä.

      Yhteen aikaan kuuntelin paljon Jaakko Teppoa, jonka lauluista pidin erityisesti kappaleesta Hilma ja Onni. "....kunnes Hiliman vei multa Onni
      Laukkanen, kylän ravattisonni
      hajanaisten kenkies lotinaa
      navetalta kuule nyt en..." Minua liikuttaa tämä aina hurjasti. :D

      Poista
    3. Yhden kuuntelun perusteella vaikutti oikeastaan vain toisin paikoin olevan murretta Rankaviidalla. Lähinnä lausunnasta kuultaa lävitse jokin murteellisuus. Ehkä siinä savolaista kumminkin on. Lie sitten pohjalaistakin: "mustahan kirijahan nimen jo pannoo".

      Väänäsen murteellista matkakuvausta lukiessa pysähdyin varmaan turhan usein miettimään, onko murre ihan kohdillaan, kun se joissain paikoin vaikutti pohjoiskarjalaiseen vivahtavalta. Mutta jopa paikkakunnan sisällä voi murteessa olla eroja.

      Jaakko Teppo on tehnyt kivoja murrepiisejä. Monesti murretekstien odotetaan olevan humoristisia, niin että se odotus jopa taitaa tehdä mahdottomaksi vakavampisävyisen murretekstin laatimisen.

      Poista
    4. Pinnin pojat ainakin ovat pohjalaisia, ja taitaa Rankaviitakin olla, mikä varmaan sitten lieventää murretta neutraalimpaan suuntaan kun on vieraalla murrealueella.
      Jaakko Tepon tuotantoa on toki myös tullut kuunneltua.

      Aloin miettiä noita vakavampisävyisiä murretekstejä, kyllä niitä ainakin jotain lauluja tuli mieleen (sanotaan vaikka Reppurin laulu esimerkiksi), ja pitempää proosaa en ole tainnut paljoa edes murteilla lukea...mutta tapaahan siihen helposti tulla humoristinen sivujuonne.

      Poista
    5. Minusta siinä Rankaviidan laulussa on pääosin kirjakieliset sanat. Hänen tapansa lausua (tai tässä tapauksessa: laulaa) kuitenkin tarkoituksellisesti paljastaa murteellisen kielenkäytön.

      Joo, karjalankielisiä lauluja on tosiaan olemassa. Karjalan kielihän on oma kielensä, ei varsinaisesti murre.

      Minä olen netissä saanut lukea jonkin verran murteella kirjoitettuja kertomuksia, niissäkin kirjoittaja pelaa hauskoilla sanoilla ja sanonnoilla ja lukija alkaa odottaa niitä jatkossakin. Murteella kirjoitettuun tekstiin mielestäni turhankin odotusarvoisesti sisältyy huumori.

      Poista
  2. Kiitos vihjeestä - ehdottomasti täytyy lukea tämäntasoinen helmi! Oli myös sananrieskoo: "viiluukuisti" ja "puapel". Kyllä savolaiset ovat Suomen ranskalaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan arvaatkin, että ko. helmi pitelee simpukankuorensa sisällä myös ilmaisuja ja asenteita, jotka nykyään neuvotaan pitämään omana epäluulonaan, mutta joita me nykysimpukat ihan samalla tavalla edelleen kantelemme sisällämme.

      Viiluuttelu oli minun ideani, puapelista Pariisin tai/ja Berliinin yhteydessä kirjoittaa Väänänen ite.

      Poista
  3. Tätini toinen aviomies. Savon murteen
    tuntija. Suuri persoona.

    VastaaPoista