Powered By Blogger

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kari Hotakainen: Finnhits

Kari Hotakainen (s. 1957) kirjoitti vuonna 2007 julkaistun teoksen nimeltä Finnhits.

Finnhits on yhtenäinen kokoelma lyhytproosaa, aiheena ovat suomalaisten elämäntarinat. Tarinan kertojat vaihtelevat siinä missä sekin keistä tarinat kertovat. Toisinaan tarinat kerrotaan baarissa, milloin baaritiskillä milloin nurkkapöydässä. Toistuvia hahmoja ei ole. Niinpä Hotakaisen pieni teos (78 sivua, 74 tarinaa) muistuttaakin Petri Tammisen vastaavantapaista teosta nimeltä Elämiä. Hotakaisen kerrontatyyli ja tapahtumain läpikäynti on vauhdikasta, aika ei tunnu pahasti laahaavan. Kun kirjan lukaisee nopeasti, tulee paikoin sellainen vaikultelma kuin esitystapa aiheuttaisi itseään toistavan tunnelman, vaikka kaikki tarinat kyllä poikkeavatkin toisistaan. Eräässä tarinassa todetaan, että suomalaisten soitetuimmat laulut alkavat järjestään sanoilla: ”sun lähtevän näin”. Useimmat kirjan tarinoista ovat hupaisalla tavalla traagisia. Loppuun on sijoitettu vähän pohdiskelevampaa meininkiä, mutta ei kiusaksi asti kumminkaan. Tekisi mieli laittaa tähän lainaus loppupuolen tarinoista, mutta jokin saa minut taipumaan ihan toisenlaisen tekstinäytteen kannalle. Eräs tarinoista alkaa nimittäin näin repäisevällä tunnustuksella:

Loppiaisena tulee neljä vuotta siitä, kun viimeksi löin ihmistä. Vihanhallintakurssin ohjaaja neuvoi merkitsemään vihkoon kaikki ne tilanteet, joissa oli tehnyt mieli lyödä. Nyt on viides vihko menossa ja tuijotan nyrkkini rystysiä, ne ovat valkoiset kuin Alpit. Eilen oli taas lähellä.

Voi näistä tarinoista huvikseen etsiskellä jotain suomalaisuuteen liittyvää ja onhan niissä tuttuja paikkoja sekä arkisia tilanteita, jotka usein ryöstäytyvät käsistä ja muuttavat elämää ainakin joksikin aikaa. Pääasiassa kyse on kuitenkin karikatyyrisistä kertomuksista, jotka ainakin minua lähinnä viihdyttävät. Hotakainen kuvaa ihmisiä, jotka puhuvat vahingossa rehellisemmin kuin olivat tarkoittaneetkaan, mikä jo sinänsä on hauskaa ja sitä paitsi toisinaan ihan terveellistäkin. Tahatonkin suora puhe saattaa puhdistaa ilmaa ja voimia kysynyt teeskentely voidaan hetkeksi unohtaa.

Tykkään Hotakaisen tyylistä ja huumorista, tässä kirjassa kumpaakaan ei ollut liiaksi, joten selvisin luennasta muutaman tunnin kakulla. Välillä käytiin saunassa. Lauloin Erkki Junkkarista lauteilla ja suihkussa.

2 kommenttia:

  1. Olen aivan hulluna Hotakaisen kirjoihin. Tämmöinen helmi mennyt ohi! Tämä voisi olla myös hyvä lahjakirja sellaiselle joka ei syty pitkälle proosalle.
    Oletko muuten lukenut Rosa Liksomin lyhytproosakirjoja? Ne vanhimmat ja uudemmista Maa ovat minun suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän tiukkaa tekstiä vaikka lyhyttä onkin.

      Liksom on vielä lukemati. Pitää ottaa listalle, joka nytkin runsauden pulasta pullistelee.

      Poista