Kari Hotakainen (s. 1957) kirjoitti
vuonna 2007 julkaistun teoksen nimeltä Finnhits.
Finnhits on yhtenäinen kokoelma
lyhytproosaa, aiheena ovat suomalaisten elämäntarinat. Tarinan
kertojat vaihtelevat siinä missä sekin keistä tarinat kertovat.
Toisinaan tarinat kerrotaan baarissa, milloin baaritiskillä milloin
nurkkapöydässä. Toistuvia hahmoja ei ole. Niinpä Hotakaisen pieni
teos (78 sivua, 74 tarinaa) muistuttaakin Petri Tammisen
vastaavantapaista teosta nimeltä Elämiä. Hotakaisen
kerrontatyyli ja tapahtumain läpikäynti on vauhdikasta, aika ei
tunnu pahasti laahaavan. Kun kirjan lukaisee nopeasti, tulee paikoin
sellainen vaikultelma kuin esitystapa aiheuttaisi itseään toistavan
tunnelman, vaikka kaikki tarinat kyllä poikkeavatkin toisistaan.
Eräässä tarinassa todetaan, että suomalaisten soitetuimmat laulut
alkavat järjestään sanoilla: ”sun lähtevän näin”.
Useimmat kirjan tarinoista ovat hupaisalla tavalla traagisia. Loppuun
on sijoitettu vähän pohdiskelevampaa meininkiä, mutta ei kiusaksi
asti kumminkaan. Tekisi mieli laittaa tähän lainaus loppupuolen
tarinoista, mutta jokin saa minut taipumaan ihan toisenlaisen
tekstinäytteen kannalle. Eräs tarinoista alkaa nimittäin näin
repäisevällä tunnustuksella:
Loppiaisena
tulee neljä vuotta siitä, kun viimeksi löin ihmistä.
Vihanhallintakurssin ohjaaja neuvoi merkitsemään vihkoon kaikki ne
tilanteet, joissa oli tehnyt mieli lyödä. Nyt on viides vihko
menossa ja tuijotan nyrkkini rystysiä, ne ovat valkoiset kuin Alpit.
Eilen oli taas lähellä.
Voi
näistä tarinoista huvikseen etsiskellä jotain suomalaisuuteen
liittyvää ja onhan niissä tuttuja paikkoja sekä arkisia
tilanteita, jotka usein ryöstäytyvät käsistä ja muuttavat elämää
ainakin joksikin aikaa. Pääasiassa kyse on kuitenkin
karikatyyrisistä kertomuksista, jotka ainakin minua lähinnä
viihdyttävät. Hotakainen kuvaa ihmisiä, jotka puhuvat vahingossa
rehellisemmin kuin olivat tarkoittaneetkaan, mikä jo sinänsä on
hauskaa ja sitä paitsi toisinaan ihan terveellistäkin. Tahatonkin
suora puhe saattaa puhdistaa ilmaa ja voimia kysynyt teeskentely
voidaan hetkeksi unohtaa.
Tykkään
Hotakaisen tyylistä ja huumorista, tässä kirjassa kumpaakaan ei
ollut liiaksi, joten selvisin luennasta muutaman tunnin kakulla.
Välillä käytiin saunassa. Lauloin Erkki Junkkarista
lauteilla ja suihkussa.
Olen aivan hulluna Hotakaisen kirjoihin. Tämmöinen helmi mennyt ohi! Tämä voisi olla myös hyvä lahjakirja sellaiselle joka ei syty pitkälle proosalle.
VastaaPoistaOletko muuten lukenut Rosa Liksomin lyhytproosakirjoja? Ne vanhimmat ja uudemmista Maa ovat minun suosikkejani.
Yllättävän tiukkaa tekstiä vaikka lyhyttä onkin.
PoistaLiksom on vielä lukemati. Pitää ottaa listalle, joka nytkin runsauden pulasta pullistelee.