 | |
| Salaperäisiä merkkejä Atacaman autiomaassa tai vaihtoehtoisesti kahvimukin jälkiä sohvan istuinosalla |
Kyberias kertoo kahdesta keksijärobotista nimeltä Trurl ja Klapausius. Robotit, joita tosin aluksi kutsutaan vain keksijöiksi, kulkevat satumaisista seikkailuista toiseen avaruudessa, jossa tähdet ovat kuin kilometritolppia galaksienvälisessä matkanteossa.
Trurl on keksijöistä impulsiivisempi mikä yhtäältä johtaa hänet kommelluksiin, mutta toisaalta aukaisee useampia uksia kuin arvata saattaisi. Jähmeäkäytöksisempi, harkitsevainen mutta myös äksy Klapausius pidättelee usein toveriaan, vaikka tämä käykin hänen hermoilleen. Jos näitä hahmoja vertaa elokuvasankareihin, voisi Trurl olla kuin Roger Rabbit ja Klapausius kuin Härski-Hartikainen. Osaamista, juonikkuutta ja keksiliäitä ratkaisuja löytyy molemmilta sankareilta hämmästyttävät määrät.
Kirja koostuu tarinoista, joista yhdeksän on nimetty seitsemäksi matkaksi ja lopun kaksi pidempää tarinaa muodostavat 3/8-osaa koko kirjasta. Tosin niihin kahteen viimeiseen jaksoon sisältyy lukuisia tarinoita tarinan sisällä ja lisäksi ne osaksi liittyvät toisiinsa yhden tarinan kautta, muodostavat tavallaan yhtenäisen kokonaisuuden keskenään kuten voitaneen sanoa koko kirjasta. Jos tämä kuulostaa jotenkin mutkikkaalta, esitän selventävänä tekstinäytteenä toiseksi viimeisestä jaksosta kohdan, jossa Klapausius on kohdannut erämaassa filosofi Klorianus Teorius Proffan, joka on kirjoittanut omalla kustannuksellaan useita häikäiseviä filosofisia teoksia, joita oikeastaan kukaan ei ole mitenkään huomioinut:
”Kuusitoistavuotiaana kirjoitin ensimmäisen opukseni nimeltä ”Jumalaattori”. Esitin siinä aposterioristen jumalien yleisen teorian, jumalien joita kehittyneemmät kulttuurit ovat joutuneet myöhemmin ymppäämään kaikkeuteen, sillä jokainenhan tietää että aine on aina ensin eikä siis aivan alussa ollut ketään ajattelemassa. Luomisen aamuna vallitsi siis täysi ajattelemattomuus, mikä on selvääkin selvempää kenelle tahansa, joka vain viitsii vähänkin katsella tätä meidän kosmostamme!”
(Kertomus kuningas Neropatin kolmesta tarinakokeesta)
Myöhemmässä tarinassa Klapausius rakentaa Jumalaattorin, minkä seurauksena häntä avustanut onneton robotti kokeilee millaisia karmeita seurauksia siitä koituu, jos ihmiset saavat kyvyn tuntea toistensa tunteita. Kun taas tätä ennen – tarinassa Maimos Omasyntyisestä, jonka isä oli Sattuma ja äiti Entropia – kerrotaan mm. miten keksijä Trurl tuli tahattomasti ja tietämättään osallistuneeksi ratkaisevalla tavalla kosmisen maailmankaikkeuden (tosin ihan pienen vain) syntyyn ja tuhoon.
Suomentajalle kirja on tarjonnut melkoisen tehtävän. Ensimmäisen matka (A) eli Trurlin Elektrubaduuri, sisältää pitkiä mitallisia soinnuteltuja runoja, joissa on mutkikkaita sanastollisia haasteita oivallisesti ratkottuina. Myös eräät sanaleikit ovat kääntyneet englannin kautta suomeksi kerrassaan mainiosti.
Lemin teksti on kielellistä ilotulitusta, jollaista en kyennyt ihan solkenaan ottamaan vastaan. Välillä piti palautua musiikkia kuuntelemalla. Jostain syystä tunsin pääseväni samalle taajuudelle kuunnellessani Jimmy Whiten kappaletta ”A Perfect Day to Chase Tornados”.
 |
| Avaruuden alkusyyhy tai sitten pannukakku uunissa. |
Hauskaa että kiinnitit huomiota kielen rikkauteen. Minustakin Kyberias on yhtä verbaalileikkiä... ja lukiessani Kärkkäisen suomennoksia Andrzej Sapkowskin Noituri-kirjoista tämä vanha Lem on käynyt mielessä monta kertaa.
VastaaPoistaOlen huomannut muittenkin lukeneen mainitsemaasi Sapkowskia. Pitänee katsella olisiko minussakin joskus miestä niitä lukemaan.
VastaaPoistaJostain netistä luin miten joku arveli Lemin alkuperäisten kirjojen (puheena taisi olla Tähtipäiväkirjat) sisältävän paljonkin sanaleikkejä, joita ei mahdollisesti ole kaikkea pystytty kääntämään slaavilaisen kielialueen ulkopuolelle.
Vaikka en vanhemmista scifeistä kauheasti ole pitänytkään, Lem kuitenkin oli minun makuuni. Voisin kyllä etsiä tämän käsiini scifi-haasteen robotteja varten. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaTosin Asimovin robotitkin kiinnostavat. Osaatko suositella näiden väliltä? Ottaen huomioon että en pidä kauhean korkealentoisesta kirjallisuudesta...
En osaa Asimovista sanoa muuta kuin sen, että aion itse lukea Asimovin novellikokoelman Robotit. En ole yhtään hänen kirjaansa lukenut. Syksyllä katselin pari kertaa elokuvan Robotin elämää (The Bicentennial Man), pääosassa Robin Williams. Elokuva pohjautuu Asimovin Hugo-palkittuun, samannimiseen novelliin ja kertoo robotista, joka halusi tulla ihmiseksi. Siinä siis kysellään missä ihmisyys alkaa, mikä on ihminen. Kyseisestä kirjasta löytyy myös Asimovin kehittämät robottien moraaliset periaatteet ihmistä kohtaan. Ne löytyvät kyllä myös wikipediasta, josta minäkin ne luin. Siellä sanotaan lisäksi eräänä mielipiteenä, että kyseiset Asimovin novellit eivät anna nykylukijalla paljoakaan. En vain ole varma kuulunko itse niihin "nykylukijoihin".
VastaaPoistaJos sen sijaan valitsisin nyt Lemin humorististen scifi-teosten välillä, suosittelisin mieluummin Tähtipäiväkirjoja kuin Kyberiasta. Mutta toisaalta - osaako kukaan suositella oikein muille kuin itselleen? Ja osaakohan aina edes itselleen?