Juhani Aho: Rautatie

Suomen kirjallisuuden suuren nimen Juhani Ahon (1861 – 1921) romaani Rautatie ilmestyi vuonna 1884.

Ensimmäiset suomenkieliset romaanit kuten Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä olivat ilmestyneet viitisentoista vuotta Rautatietä aikaisemmin. Tarinana Rautatie on minusta selvästi Seitsemää veljestä yhtenäisempi ja kerronnaltaan selkeämpi luettava. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että lukukokemukseni Seitsemästä veljeksestä on kouluajoilta reilun kolmenkymmenen vuoden takaa. Rautatien olen katsellut Kari Franckin vuonna 1973 ohjaamana tv-elokuvana useita kertoja. Lukemani perusteella tv-elokuvan poikkeamat kirjan tekstistä eivät ole merkittäviä, eivätkä ne juurikaan muuta kirjasta syntyvää vaikutelmaa.

Mistä Rautatie sitten kertoo? Se on fiktiivinen kertomus syrjäisen Korventaustan mökin asukkaitten, Matin ja Liisan, ensikosketuksesta uuden aikakauden joukkoliikenteeseen: junaan, rautatiehen, lennättimeen ja niillä työskentelevään virkamieskuntaan. Mökkiläiset kuulevat rautatiestä lähiseudun asukkailta ja päättävät lopulta uteliaisuuttaan lähteä katsomaan millaisesta ihmeestä onkaan kysymys. Kertoessaan Matin ja Liisan ajatuksista ja odotuksista kuvailee kirjailija heidän luonnonläheistä elämänmuotoaan pilke silmäkulmassa, mutta selvästi kunnioittaen. Epäilys teknistä kehitystä ja luonnon tasapainon horjuttamista kohtaan nousee varoittavana esiin jo kirjan alkutaipaleella ja säilyy mukana tarinan loppuun saakka. Matti ja Liisa suhtautuvat epäluuloisesti rautatiestä kuulemiinsa kertomuksiin ja heidän avoin pelkonsa junassa matkustamista kohtaan on sitä samaa pelkoa, jota ihmiset edelleen tuntevat vaikkapa tietokoneita ja internettiä kohtaan – syystäkin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kirjan ilmestymisvuonna Savon rata ei ulottunut etelästä vielä edes Kuopioon, johon johtava rautatie vihittiin käyttöön vasta vuonna 1889. Wikipedian kertoman mukaan Lapinlahden rautatieasema otettiin käyttöön vuonna 1902.

Kirjassa on 166 sivua. Koska olin katsellut tarinan tv-elokuvana niinkin usein, ei lukemiseen kulunut kuin nelisen tuntia. Lisäksi söin maittavan pääsiäisaterian, joka oli kokoonpantu eilisen tähteistä. Lukurupeaman jälkeen kävin vaimon kanssa kävelylenkillä.