Amerikkalaiskirjailija
Mark Twain (1835 – 1910) kirjoitti vuonna 1906 julkaistun pienen,
kauniin teoksen nimeltä Eve's Diary. Sen suomensi vuonna 2008
Ville Hytönen. Kirjassa on kerrassaan upea kuvitus, jonka on
tehnyt Lester Ralph.
Eevan
päiväkirja sisältää vain viitisenkymmentä
kirjoitettua sivua. Kuvitettuja sivuja on pari enemmän. Sainkin
kirjasen lukaistua muutamassa tunnissa.
Kirjan
Eeva on ensimmäinen nainen maapallolla. Päiväkirjansa
alussa hän toteaa ”saapuneensa” ilmeisesti eilen, sillä
toissapäiväisestä hän ei muista mitään.
Eeva arvelee olevansa osa kokeilua, mutta ei koko kokeilu, vaan
puolet siitä, todennäköisesti kuitenkin se tärkeämpi
puolisko. Eevan itsetunto on kohdallaan koko kirjan ajan. Tilapäiset
itsetunnon horjumiset menevät nopeasti ohitse. Eeva elää
paratiisissa, mutta tuntee kaipaavansa ystävää, sitä
toista puoliskoa. Hän löytääkin olennon, jota
ensin arvelee matelijaksi, mutta toteaa sitten kyseessä olevan
mieshenkilön. Jonkinlaiseen juttuunkin siinä päästään,
vaikka mies on vähäpuheinen ja ehkä hieman
tyhmänlivakka. Naisena Eeva ei kuitenkaan anna sen häiritä
vaan opettaa miehelleen kaikkea taivaan ja maan väliltä.
Milloin mies ei jaksa kuunnella, Eeva perehtyy asioitten olemukseen
itse. Hän hoksaa ihan itse, että vesi juoksee ylävirtaan
vain pimeässä, mikä selittää sen, ettei
lammesta, josta vesi päivällä laskee, koskaan lopu
vesi. Niinpä hän voikin maapallon ensimmäisenä
tiedenaisena todeta:
Paras
tutkia asiat tarkkaan kokemalla ja kokeilemalla – vain siten
voidaan tietää. Jos taas luottaa arvailuihin tai
olettamuksiin, ei voi ikinä oppia uutta.
Juutalais-kristillisestä
näyttämöstä huolimatta kirjan sävyssä
ei ole saarnaamisen merkkejä. Se on kaunis kuvaus rakkaudesta
miehen ja naisen välillä. Jos kyseessä on jonkinlainen
kirjailijan vaimon lempeä muotokuva, laajenee teos siltikin
universaaliseksi. Ja jos mies näkee vaimossaan ja itsessään
koko maapallon eevat ja aatamit, voiko näkemys rakkaudesta enää
siitä laventua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti