Jack London: Kertomuksen loppu

Jack London tunnetaan Alaskan kullankaivajista kertovista tarinoistaan. Luin hänen kertomusvalikoimansa Kertomuksen loppu. Suomennos ilmestyi vuonna 1936. Kirjasta ei löydy tietoa alkuteoksesta sen enempää kuin suomentajastakaan. Alaotsikoksi on annettu Tarinoita Pohjolasta.

Kirja sisältää kahdeksan tarinaa, joissa yhtä lukuunottamatta seikkaillaan Alaskassa – siinä yhdessä tarinassa taas Ecuadorissa. Seikkailujen tavoitteena on kulta, suomeksihan se tarkoittaa myös rakastettua, mikä sopii useimmiten yhtä lailla. Tarinoita sävyttää vaarallisten olosuhteitten luoma jännite, pakkasta on enemmän kuin mittarit kestävät ja keripukki pääsee tekemään pahojaan niukan ja yksipuolisen ravinnon heikentämille miehille. Tapahtumat ovat dramaattisia, usein liikutaan kuoleman rajamailla eivätkä kaikki selviä hengissä. Äärimmäiset olosuhteet ja kuoleman läheisyys synnyttävät paikoitellen kiintoisaa pohdiskelua, jossa arvot joutuvat puntariin ja tulokset tuntuvat yllättäviltä.

Raskasta on elää! Kärsien ilmestyy lapsi maailmaan ja kärsien päästää vanhus viimeisen huokauksensa ja kaikki hänen päivänsä ovat täynnä levottomuutta ja huolta. Kuitenkin menee hän kuoleman avattuun syliin kompastellen, kaatuillen, taaksepäin katsellen, valmiina taistelemaan viimeiseen hengenvetoon. Mutta kuolema on hyvä. Ainoastaan elämä ja kaikki elävä on pahaa. Kuitenkin me rakastamme elämää ja vihaamme kuolemaa. Sen on hyvin kummallista!

(Kertomuksesta Naisen voima)

Ensimmäisessä kertomuksessa mies päättää lähteä kullanetsintään vanhoilla päivillään. Hän oli etsinyt kultaa Kaliforniasta jo vuonna 1849. Nyt hän lähtee suuren kultaryntäyksen innoittamana Alaskaan vanhaa kullankaivajalauluaan laulellen, mutta huonosti valmistautuneena päätyy talvella kylmään metsään tekemään kuolemaa.

John Tarwaterin yksilöllisen itsetietoisuuden kipinä painui yhä syvemmälle ja syvemmälle hänen sisimpään olemukseensa, joka on ollut olemassa jo ennen kuin ihmisestä tuli ihminen, kun hän ensimmäisenä kaikista eläimistä tunsi itsensä ja laski perustuksen moraalille, uneksuessaan kauheita unia hirviöistä, jotka eivät olleet muuta kuin hänen siveysoppinsa hillitsemiä himoja.

(Kertomuksesta Vanha kullankaivaja)

Pohdiskelut elämästä ja kuolemasta pulpahtavat esiin vain silloin tällöin, pääasiassa kyseessä on joukko kertomuksia ihmisistä äärirajoilla, säilyttääkseen mahdollisuuden rikastua, on pysyteltävä hengissä. Päähenkilön selvitessä kiperästä tilanteesta, saattaa se merkitä monen muun loppua. Peli on kovaa ja ratsuväki raakaa, tarinat paikoin kuin timpurinkynällä piirreltyjä, selkeydellään satuttavia. Dawsonin, Yukonin ja Klondyken tapaiset paikannimet sekä pienet yksityiskohdat tuovat kerrontaan todentuntua.

Kirjassa on 165 sivua, joista tosin neljä sivua oli kateissa, niin että selvisin vähän helpommalla. Lukemiseen kului jonkin verran aikaa. En ollut oikein vedossa sillä rekikoirani ovat pahan kerran kateissa. Lienevätkö hutkeltaneet Alaskaan?