Tässä kirjoituksessa mainittua romaania tai sen kirjoittajaa ei ole olemassa. Koko homma on keksittyä. Ei edes Lemek-palkintoa ole olemassa. Tietääkseni. Jos on niin yhteydet siihen todelliseen palkintoon kiistetään. Palkinnon nimi on valittu Raamatun Vanhan Testamentin 1. Mooseksen kirjan mukaan, jossa Lemek huomauttaa kostavansa kokemansa vääryyden 77-kertaisesti.
Tiilenpäänlueskelija? |
Välimuodon teemana on siis kosto.
Kirjan päähenkilö, päivänpaisteista nuoruutta viettävä Rüdiger
kuuluu aivan ilmeisesti sodanjälkeiseen ikäluokkaan. Hänen
ajatuksensa eivät askartele poliittisissa teorioissa eikä hävityssä
sodassa. Tärkeintä Rüdigerin elämässä on elää yhtenä muitten
joukossa, sen kummemmin ongelmilla mieltään vaivaamatta. Hän on
tavallaan nykyisen, sosiaalisen nuoren kaiffarin varhainen
ossiversio. Rüdiger kuuntelee myönteistä, tyhjäsisältöistä
musiikkia, soutelee joella ja pyöräilee. Hänen erityinen
harrasteensa on perhosten keräily. Vaarilta peritty perhoskokoelma
on kuin ihmeen kaupalla säilynyt sodanjälkeisen vaikean ajan ja se
on Rüdigerin tärkein omaisuus, jota hän piilottelee kodissaan eikä
näytä sitä edes parhaille kavereilleen.
Eräänä päivänä Rüdiger onnistuu
pyydystämään erikoisen perhosen, harvinaisen risteymän, jota ei
hänen tietääkseen ole ennen tavattu. Matkalla kotiin hän kertoo
innoissaan perhosesta sattumalta vastaantulevalle kaverilleen
Albertille ja mainitsee varomattomasti myös vaarin perhoskokoelman.
Albert kertoo asiasta muille ja pian sen tietävät kaikki. Kun
koulun johto saa tietää tapauksesta, sekä harvinainen risteymä
että vaarin perhoskokoelma sosialisoidaan koulun käytettäviksi
opetustarkoituksiin. Rüdigerin maailma romahtaa. Toivuttuaan
järkytyksestään hän päättää kostaa koululle, Albertille ja
kaikille kavereilleen.
Ennen kuin kosto on mahdollinen, kuluu
vuosia. Aikuisena Rüdiger pääsee opettajaksi samaan kouluun, jossa
hänen perhoskokoelmaansa säilytetään ja jossa hänen
kavereittensa lapset ovat oppilaina. Hän saa kostaa, mutta koston
myötä seuraavat itsesyytökset ja huonommuuden tunne. Kostaja
osoittautuu omissa silmissään samanlaiseksi lurjukseksi kuin ne,
joille hän halusi kostaa, tässä tapauksessa paljon pahemmaksi.
Lopulta myös hänen ovellaan odottaa joku, joka haluaa kostaa.
Kirjassa olisisi 174 sivua ja
lukaisisin sen päivässä.
Ei sinun tarvitsisi ottaa autiolle saarelle mukaan mitään kirjaa konkreettisena esineenä, koska sinulla on ehtymätön kirjavarasto omassa päässäsi.
VastaaPoistaMiten olisi pienoisromaanin laatiminen Kouvolan dekkaripäivien kilpailuun?
Jos tällä "mätäkuun" kirjoittelullani jokin tarkoitus on, lienee sellaiseksi laskettava sen "todistaminen käytännössä", että kuka tahansa voi satuilla tarinoita itse. Minä uskon, että päähän kertyy kirjavarasto jokaisella kirjoja lukevalla tai elokuvia katselevalla. Ihminen on mallioppija. Kun hän näkee, että kirjojen tapaan voi kehitellä kivoja tarinoita, hän kyllä osaa opetella tekemään niin itsekin. Tietynasteinen valehtelu ja roolipeli kuuluvat elämään ihan luontaisena osana.
PoistaDekkarit eivät oikeastaan ole minun suosikkiluettelossani kovin korkealla. Myönnän silti, että hyvin tehdyn dekkarin ääressä viihtyy kuin tivolin kieputtimessa, kuka sellaisesta sitten tykkää.
Kiitokset jälleen viitseliäisyydestäsi ja kannustuksestasi!