Bossa nova – Kuntamolan kansalaisopiston kirjoittajapiirin parhaimmat novellit

Tässä kirjoituksessa mainittua Kuntamolan kuntaa ei ole olemassa, kuten ei ole olemassa sen kansalaisopistoa tai siellä opiskelleita ja tekstissä kuvattuun kirjaan kirjoittaneita kirjoittajia tai heidän tekstejäänkään. Mikäli on olemassa Euroopan Nyyhkyrahasto, jolta voi hakea rahoitusta kuvatunkaltaisiin hyödyllisiin hankkeisiin, pyydän kertomaan asiasta minulle.

Kuntamola voisi olla pieni kunta keskisessä Suomessa. Vuonna 2011 Kuntamolan kansalaisopiston kirjoittajapiirin kirjoittajat yhdistivät taitonsa ja Euroopan Nyyhkyrahastolta saamansa rahoituksen julkaisemalla yhteisen novelliantologian nimeltä Bossa nova.

Kirja sisältää 30 novellia, kirjoittajia on 17. Mitään yhteistä teemaa ei ole valittu, novellien aihepiiri vaihtelee ja tapahtumat sijoittuvat toisinaan Kuntamolaan toisinaan muualle maailmankaikkeuteen. Kirjoittajien joukossa on heitä, jotka ovat omaäänisempiä kuin toiset ja näin syntyvä äänien sinfonia vastaa luultavasti matkaa Kuntamolan mielenmaisemaan paremmin kuin vierailu paikkakunnalla. Tästä voi päätellä, että ainakin paikoitellen tykästyin lukemaani.

Räväkintä meininkiä pitävät ilokseni maanviljelijät, joita onkin joukossa kaksi isäntää, yksi emäntä sekä maatalouslomittaja. Aunuksen Karjalasta kotoisin oleva lomittaja Oleksi Ryabin kertoo kiirehtimättömällä tavalla elämästä maaseudulla Venäjän Karjalassa. Hänen novellinsa Poikkisarvinen on tarina lehmän ja sen hoitajan yhteydestä. Kirjoittaja antaa yksityiskohtien kirjon suodattua lukijan tuntemaan suomalaiseen todellisuuteen eleettömästi ja osoittelematta. Milla Nikkarainen vie lukijan mukanaan maaseudun talveen. Lämpimässä tuvassa kissa venyttelee lattialla ja uunissa kypsyy emännän taputtelema kalakukko. Ulkona pakkanen huurtaa navetan ikkunoita ja traktorin murrosnivelen kanssa taistelevan isännän partaa. Isäntä Mikko Ilolassi ihmettelee novellissaan Luonnon sylissä miksi kaupunkilaiset tulevat maalle metsästämään hirviä, vaikka näkyvät olevan itse niin hyvässä lihassa. Isäntä Antero Jynkäre sen sijaan laskee ravakasti leikkiä EU:n maatalouteen kohdistamista valvontatoimista. Ilman mustaa huumoria novelli tuntuisi pääasiassa ammatillisesti värittyneeltä mielipidekirjoitukselta. Muista kirjoittajista tekee mieli nostaa esiin maansiirtoyrittäjä Keijo Kemppala. Hänen novellinsa pienyrittäjän päivästä muistuttaa rehellisyydessään eräänlaista tunnustuskirjoitusta. Talousvaikeudet, ihmissuhdeongelmat ja alkoholin runsas käyttö kietoutuvat yhteen vihjailevien kyläpuheitten kanssa. Oman mausteensa tuovat poliisin ja verottajan yhteydenottopyynnöt.

Antologiaan sisältyvistä kirjastonhoitajien ja heidän asiakkaittensa kirjoituksista näkyy lukeneisuus ja halu kokeilla jonkun toisen kehittämiä tyylillisiä kikkoja. Yläasteen opettaja kirjoittaa kasvavista nuorista, ala-asteen opettaja pupujusseista ja ketusta, erityisopettajan novellissa nuorukainen on kaupungin askarteluliikkeessä valitsemassa harrastukseensa sopivaa vahvaa lennokkiliimaa.

Bossa nova on Lauri Hartiolan tekstiä. Hartiola on pitkäaikaistyötön, hänen novellinsa valitseminen antologian niminovelliksi kertoo hienolla tavalla siitä menneitten aikojen solidaarisuuden ilmapiiristä, joka Kuntamolassa vallitsee. Toisaalta saattaa johtua siitäkin, että pitkäaikaistyöttömän novellin ansiosta eurooppalaiset tukipesetat ovat saattaneet irrota helpommin? Hartiolan novellissa ulkoavaruuden oliot saapuvat lohduttamaan kuusen alla itkeä tihuuttelevaa keski-ikäistä pitkäaikaistyötöntä. Ritamari Kennonen hyödyntää scifi-teksteistä tuttuja juttuja viidessä raapaleessaan, jotka kertovat hauskoista asiakaspalvelutilanteista marketin lihatiskillä.

Kirjassa voisi olla sanokaamme 248 sivua ja olisin saattanut lueskella sitä viitisen päivää.