Jenni Linturi: Isänmaan tähden

Jenni Linturin (s. 1979) esikoisteos on romaani Isänmaan tähden. Se julkaistiin vuonna 2011.

Isänmaan tähden kertoo Saksan armeijan suomalaiseen SS-pataljoonaan vuonna 1941 lähtevistä neljästä miehestä sekä yhdestä miehestä, joka jää Suomeen. Romaanissa on monessa eri ajassa liikkuvia jaksoja. Tuoreimmat tapahtumat sijoittunevat 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin kaksi päähenkilöä ovat jo vanhuksia. Erityisesti keskitytään näihin kahteen serkukseen, Antti ja Kaarlo Vallakseen, jotka lopulta elelevät maaseudulla samalla paikkakunnalla. Antti taisteli SS-joukoissa samassa ryhmässä kolmen Erkki-nimisen miehen kanssa. Kaarlo jäi Suomeen.

Romaanissa käsitellään miesten sotaa heidän muistojensa kautta. Tärkeänä teemana ovat moraaliset kysymykset. Antin muisti on heikentynyt, puhekyky on vähissä. Hänen muistinsa tukena olisi rintamalla pidetty päiväkirja, jota Antti ei onnistu löytämään. Kaarlo sen sijaan alkaa vanhemmiten kirjoittaa muistelmia omista sotakokemuksistaan. Hän haluaa muistelmiensa kautta lahjoittaa kuolleelle vaimolleen sellaisen miehen, jonka vaimo olisi ansainnut. Antin maailmassa muistot sotakavereista heräävät henkiin. Hän näkee vaimonsa ja tyttärensä hahmoissa taistelutoverinsa, jotka ovat jo kuolleet.

Isänmaan tähden kertoo saman SS-pataljoonan miehistä kuin edellinen lukemani kirja, Niilo Lauttamuksen romaani Vieraan kypärän alla. Siten myös tapahtuma-ajankohdat ja tapahtumapaikat ovat koulutusta ja sotaa kuvattaessa usein samoja. Aluksi vertailinkin tapahtumia, kunnes arvelin, että muuttuvathan ne muistotkin vuosien saatossa ja jokainen näkee tapahtuneen omalla tavallaan. Luulen että minulle kuitenkin oli hyötyä siitä, että Lauttamuksen romaani oli niin tuoreessa muistissa, sillä Linturin romaanin sirpaleinen kerronta sai sitä kautta tukevuutta.

SS-joukot olivat Saksan armeijan valioyksikkö. Linturin romaanissa mainitaan, että samoilla seuduin suomalaisten kanssa palveli SS-joukoissa myös ruotsalaisia, norjalaisia ja balttilaisia vapaaehtoisia. Miten suomalaisiin SS-miehiin sitten Suomessa mahdettiin suhtautua, siitä poimin tekstistä pienen näytteen:

Antti sytytti tulitikun yhdellä kädellä ja alkoi puhua ampumisesta. Siitä, miten tärkeää oli keskittää kaikki voima katseeseen ja unohtaa muu. Suomessa kaikki oli helpompaa, menestyminen ja moraali. Iltalomillakin saattoi vieraiden naisten sijaan kerjätä omalta vaimolta. Poika keskeytti Antin. Hän halusi tietää Saksasta. Hän ei ollut koskaan nähnyt natsia yhtä läheltä. Erkki naurahti.

– Sittenhän sinulla on ollut onnea.

Linturin aikajärjestystä rikkova kerronta palvelee heikenneen muistin kuvausta ja luo tarinaan arvoituksellisuutta, mutta samalla se myös vähän syö tehoja. Olen silti sitä mieltä, että Linturin romaanissa tuodaan esiin sellaisia puolia sodasta, jotka ovat saattaneet jäädä vähemmälle käsittelylle Suomessa. Sota on varmasti hyvin sekava tapahtumasarja. Se tuottaa paljon tuskaa sekä vammoja, joista kaikki eivät näy päälle päin, mutta voivat kulkea ihmisen mukana koko hänen lopun elämänsä.

Kirjassa on 233 sivua ja lukemiseen kului minulta pari päivää.