Sotakirjailija Uula Aapan romaani
Sallan soturit julkaistiin vuonna 1980.
Sallan soturit kertoo
Sallassa, Lapissa, käydyistä taisteluista talvisodassa joulukuussa
1939 ja tammikuussa 1940. Romaanin erityisen tarkastelun kohteena on
vääpeli Olli Remeksen johtama joukkue, jonka tehtävänä on
tiedustelu ja sissiylläköt vihollisen selustassa.
Romaanissa
Neuvostoliiton joukot tunkeutuvat nopeasti Suomen alueelle ja
valloittavat Sallan kirkonkylän. Sallan pataljoonan tehtävänä on
pysäyttää vihollisen eteneminen viimeistään Joutsijärvelle,
johon pataljoona on ryhmittynyt puolustusasemiin. Remeksen johtama
joukkue operoi vihollisen selustassa, tuhoaa huoltokuljetuksia ja
kerää tietoa vihollisen joukkojen vahvuudesta ja niitten
liikkeistä.
Aapan
romaanin tapahtumiin tuovat uskottavuuden tuntua samankaltaisina
toistuvat rutiinit, joukko-osastojen nimet ja numerot. Lisäksi
vaikutuksen tekee se, että vihollinen vaikuttaa ottavan opikseen
kärsimistään tappioista, mikä tekee selustassa partioimisen
erämaaoloihin tottuneille Lapin miehillekin kerta kerralla
vaativammaksi.
Koska
Remeksen joukkueessa on neljä ryhmää + kk + ensiapuryhmä ja
radisti ja kussakin ryhmässä kahdeksisen miestä ja koska nämä
soturit saavat melko demokraattisesti peliaikaa kirjan sivuilla, en
ihan koko ajan jaksanut yksityiskohtaisesti seuraamaan kunkin soturin
henkilökohtaista sotaa. Myöskään en tunne Sallan kuntaa millään
tavoin, eikä vanhasta maantiekartastani ollut paljon apua kylien,
järvien ja vaarojen sijaintia rätnäillessäni. Sallan kirkonkylä,
Kursu ja Joutsijärvi kartasta sentään löytyi sekä naapurin
puolelle sittemmin jäänyt Rohmoiva-tunturi. Toki kirjassa on myös
joitakin havainnollistavia piirroksia aseellisten yhteenottojen
kuvauksien selvennykseksi. Toisinaan päätin vain lukea kirjaa
ilmansuuntia sen tarkemmin itselleni selvittelemättä. Onneksi
kirjan hahmot eivät tarvinneet neuvojani vaan olivat oikein
neuvokkaita, varsinkin kun ottaa huomioon millaisella mies- ja
materiaaliylivoimalla vihollinen maahan tunkeutui.
Kirjassa
on 232 sivua ja luin sitä pari päivää.
Sallan maisemat ovat vaikuttavat, Rohmoiva mahtava tunturi ja hieno hietapohjainen Tuntsa virtaa läpi erämaan. Kaksi vuosikymmentä sitten olin rakentamassa sotilaskylää Alakurttiin venäläisille. Kaunista on myös tällä menetetyllä alueella. Uusi isäntä tosin ei paljon estetiikasta välitä.
VastaaPoistaVai että sotilaskylää! No, sehän sattui tähän tarinaan sopivasti.
PoistaVenäjän puoleinen Lappi voisikin olla pilaantumaton ja silleen. Vaikka voisihan se kyllä olla aika pilaantunutkin paikoitellen. Vaimoni on kuulemma joskus lapsena käynyt Sallan kirkonkylässä, kun eräs sukulainensa siellä silloin asusteli.