Marjatta
Yli-Ollin vuonna 2002 valmistuneen pro gradu -työn aiheena oli Amerikan-siirtolaisuuteen
liittyvä muistelukerronta Pohjanmaalla. Tutkielma oli pohjana
vuonna 2003 julkaistussa kirjassa nimeltä Almalla on kaikki
oorait.
Marjatta Yli-Olli kertoo kirjassaan,
että Suomesta lähti 1880-luvun ja ensimmäisen maailmansodan
välisenä aikana Yhdysvaltoihin ja Kanadaan siirtolaisiksi yli 300
000 henkeä. Siirtolaisuus on siis ollut huomattava ilmiö ja
säteillyt laajalti lähtijöitten ympäristöön.
Tutkimustaan varten Yli-Olli hyödynsi
siirtolaiskokemuksien muisteloita yhdeltätoista kertojalta. Lisäksi
sekä hänen että hänen miehensä isoisät ovat olleet Amerikan
siirtolaisia, mikä ilman muuta tarjoaa Yli-Ollille vankan
peruskäsityksen siirtolaisuuden laajasta kentästä. Kirjan alussa
Yli-Olli pohtii yleisemmin myös muistelemista, muistojen muuttumista
aikojen ja elämänkokemusten vaikutuksesta. Vaikka kirjan muistelot
onkin kerätty vuosina 1998 – 2001, eivätkä ne siten ole
tuoreeltaan tallennettua tietoa (Huom! Siirtolaisten lähettämiä
kirjeitä lukuunottamatta), tarjoavat ne kuitenkin henkilökohtaisia
ja eläväisiä näkökulmia siirtolaisuuden monenmoisiin
piirteisiin. Eri kertojien muistelot esitetään aiheen mukaisesti
eikä kenenkään henkilöllisyys tule ilmi.
Kirjassa käsitellään siirtolaiseksi
lähdön syitä. Suomen olot ja mm. kodin ankara työnteko ja
uskonnollisuus ovat vaikuttaneet lähtöhalukkuuteen. Toisaalta
Amerikka on kajastellut mielissä maana, jossa voi vuolla
puuveitsellä kultaa. Joillekin miehille lähtö siirtolaiseksi
on ollut tilaisuus jättää vaimo ja pienet lapset, mikä tietenkin
on herättänyt närää Suomeen jääneessä perheessä. Kirjassa
käytetään käsitteitä Amerikan-leski ja Amerikan-orpo
kuvaamaan kotiin jääneitä perheenjäseniä. Jänniä käsitteitä
ovat mm. Amerikan-arkku, matka-arkku, jossa paluumuuttajat ja
jotkut kyläilijätkin kuljettivat omaisuuttaan sekä maini eli
kaivos, joka oli monen suomalaissiirtolaisen työpaikkana ja piiri
eli olut, jota nautittiin miesporukoissa. Kuten kirjan
otsikostakin voi päätellä, myös naiset ovat lähteneet
siirtolaisiksi. Ehkä sattuvimman kiteytyksen siirtolaisuudesta on
kirjaan antanut pieni Annikki-tyttönen, joka pohti Amerikkaa näin:
Näiden päivien ajalta on perheen
keskuudessa elossa aforismi: ”äiti, mihinkä se koria Amerikka
oikein jäi – vissiin me ajoimma sen sivu”. Annikki-tyttö se
näin loihe lausumaan mietittyään mitä oli Amerikasta ennakkoon
kuullut.
Kaikki kertomukset eivät ole hauskoja,
paljon surullisia kohtaloita on siirtolaisten osaksi koitunut. Monien
miesten tarkoituksena on ollut elää siirtolaisena viitisen vuotta
ja tienata tuona aikana rahat talon hankkimista varten. Erään
arvion mukaan tämä on onnistunut keskimäärin noin joka
neljänneltä tai viidenneltä lähtijältä. Mielenkiintoista
luettavaa löytyy vaikka kuinka ja paljon. Ehkä erikoisin osio
korostaa Amerikasta lähetetyn kahvin merkitystä kotijoukoille.
Kirjassa on upeita kuvia siirtolaisilta ja heidän perheiltään sekä
tunnetuilta kansanperinteen tallentajilta kuten Samuli Paulaharjulta
ja Sakari Pälsiltä.
Lueskelin tätä parisataasivuista
teosta muutaman päivän.
Siirtolaisuus on pitkään kiinnostanut sekä tutkijoita että kirjailijoita. Autenttisia aiheita piisaa, kuten olen itsekin havainnut. Luin aikoinaan rinnan ruotsinsuomalaisia ja amerikansuomalaisia selvityksiä, samoin muita kirjallisia tuotteita. Jännästi aihepiiri tuntuu yhä pysyvän pinnalla. Kuinkahan kauan?
VastaaPoistaSe on hyvä kysymys. Mielessäni on käynyt, että monille 1960-luvun suomalaisille maaseudulta siirtolaiseksi lähteminen vaikkapa Ruotsin betonilähiöihin on voinut olla kuin matka tuntemattomalle planeetalle! Amerikoihin lähteneet suomalaiset ovat monet varmaankin kuvitelleet jotain sen tyyppistä. Vaikutelmaa on heillä vielä vahvistanut matka suuren meren yli.
PoistaAihepiiri tietysti pysyy kiinnostavana pitkään. Se on kuvaus matkasta tuntemattomaan ja sitä paitsi sen matkan ovat jotkut suvun piiristä tehneet. Moni tietää elossa olevista siirtolaisten jälkeläisistä uudessa maassaan. Toiset Amerikoihin menijät ovat kuolleet, eivätkä pysty itse kertomaan kokemuksistaan, kirjojen avulla kaukaisten sukulaisten on mahdollista kurkistaa toisten saman kokeneitten kohtaloihin.