Marketta Salonen: Lyhdyiksi unten tähdet

Ruotsinsuomalainen Marketta Salonen (s. 1934) kirjoitti Finn-Kirjan vuonna 1983 kustantaman tanka- ja haikurunokokoelman Lyhdyiksi unten tähdet. Takakansitekstin mukaan Salonen on työskennellyt Ruotsissa erilaisissa ammateissa jo vuodesta 1956.

Takakannessa Salonen kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat häntä auttaneet runojen valinnassa. Asettelu on kirjassa tehty siten, että se tuo mieleen sen, mitä ainakin minä pidän perinteisenä tanka- ja haikurunojen esitystapana. Käsittääkseni johonkin tanka- ja haikuperinteeseen on kuulunut runojen sepittäminen vastaukseksi jonkun toisen sepittämään runoon. Tässä tietysti runoilija on koko ajan sama, mutta runojen teemat on satutettu yhteensopiviksi. Samalle sivulle on näet aseteltu porrastetusti joko kaksi tankaa tai kolme haikua ja runojen aiheet tai sanasto tai jokin niitten ajatuksessa ikäänkuin jatkaa edellisen runon viitoittamalla tiellä. Joskus ajatus saattaa olla vastakohta edellisessä runossa esitetylle, joskus se avaa samaan aiheeseen uudenlaisen näkymän.

Salosen runoissa on paikoitellen onnistuttu luomaan äänteiltään hauskasti soivia säkeitä. Esimerkiksi pitkät mutta lyhyttavuiset sanat päivänkakkaraniitty tai veripyökinkukatkin tuovat mieleeni japaninkielisen puheen. Samantapaisesti soi säe piipusta purppurapuu.

Runojen aiheet ovat haiku- ja tankarunoille tyypillisiä. Runoilija potee yksinäisyyttä, ikävää ja sukeltaa uniinsa. Luonto on täynnä vertauskuvia, laulun aiheita, elämän hiljaisia kaikuja. Ystävät tulevat ja menevät, tuleeko rakastettu, mihin menee runoilijan elämä? Huumoriakin runoista löytyy: kuu, katulyhty ja naapurin lamppu haittaavat runoilijan unennäköä, hiljaisuus häiritsee unta, kunnes sorsan rääkäisy auttaa nukahtamaan.

Maahanmuuttajan elämää Salosen runoissa ei suoranaisesti käsitellä. Ne toimivat yleisellä tasolla, kuka vain voi olla vieraalla maalla, kuka tahansa voi tuntea kotikylänsä etäisestä koiranhaukusta ja uuden kuun loistosta. Runoilijan kotiseutua ovat unien lyhtypolut ja johdattajana utelias mieli. Onko se pakoa arjesta ja jopa todellisuudesta vai runonsepittäjän luontoko siinä puhuu? Ehkä kyse on molemmista?

Kirjassa on 46 sivua ja lukaisin sen tämän päivän aikana.