Powered By Blogger

maanantai 28. syyskuuta 2015

Hasso Krull: Meter ja Demeter

Virolainen Hasso Krull (s. 1964) sepitti vuonna 2004 julkaistun runoteoksen Meeter ja Demeeter. Vuonna 2009 julkaistiin Anu Laitilan laatima suomennos nimellä Meter ja Demeter. Kirjan lopusta löytyvät suomentajan Krullin runotuotantoa kuvaava ja hehkuttava kirjoitus sekä selityksiä eräisiin tämän teoksen tekstinkohtiin. Kirjan alun sisällysluettelossa kuvaillaan jokaista runoa muutamilla sanoilla.

Krullin runoelman huomiota herättävänä piirteenä on sen tiimalasia muistuttava rakenne. Teos jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa Meter sisältää neljäkymmentäyhdeksän runoa. Ensimmäisessä runossa on 49 säettä, seuraavassa säkeen verran vähemmän jne. niin että viimeinen runo koostuu yhdestä säkeestä. Vastaavasti toinen osa, Demeter, jakautuu viiteenkymmeneenyhteen runoon, joista ensimmäisessä on yksi säe, seuraavassa kaksi jne. En tiedä olisinko tämän matematiikan itse tajunnut, mutta luin tästä kirjasta hdcanisin blogista vajaa viikko sitten, joten oli vähän ennakkotietoa. Meterin runo 17 kuvaa eläimiä Sinisellä Vuorella ja vedenpaisumusta ja tietysti John Cagea. Runosta pieni katkelma, jossa taitaa olla kirjan ainut viittaus tiimalasiin:

kodan pyramidi on pimeässä
kuin tiimalasi
meidät kaadetaan alemmasta suppilosta ylös taivaaseen
ylemmästä valuvat
olennot ja kertomukset

Krullin teos on sävyiltään maalailevaa, kertovaa runoutta. Sen aiheena on maailmanloppu vedenpaisumuksen kautta ja uusi alku. Meter kuvaa lopunaikoja, Demeter uutta alkua. Meter ja Demeter ovat jotain jumaluuksia, Demeter luojajumalatar, jonkinlainen alkusynnyttäjä eli koko homman munija. Meter ei minusta oikeastaan vaikuta jumalalta, tosin hänestä rakennetaan suuri siittäjä. Pikemminkin Meter on kirjan alkupuolen ja siten maailman loppupuolen tarkkailija ja raportoija, tuntuu siltä, että Meter on runoilija itse. Varsinainen vedenpaisumuksen isä on Prometheus, joka katoaa kuvioista kirjan loppupuolen ajaksi. Minulle jää hieman epäselväksi, mitä hän mahtoi hyötyä maailmanlopusta, oliko se vain uhman osoitus ja näyte siitä mihin Prometheus pystyy?

Tärkeitä seikkoja uudessa alussa ovat huokoinen huokonen, kota ja sen läpi kohova savu sekä sateenkaari ja miksei myös sateenkaaren kuvaajana bumerangi. Ilmansuuntia on seitsemän: pohjoiseen, itään, länteen, etelään, ylös ja alas ja sisäänpäin. Oleellista uudessa maailmassa on luomisen sattumanvaraisuus ja sen yhteydessä tapahtuva virhe, jota ei saa yrittää korjata eikä sitä voikaan korjata. Virhe kuvannee elollisen maailman vastuuta maailmasta, sääntöjä, joita pitäisi noudattaa, mutta jotka jättävät auki mahdollisuuden noudattamatta jättämiselle.

Hasso Krullin Meter ja Demeter on maailmanlopun ja luomisen myyttien mélangé, runot ammentavat myyttisiä tarinoita Islannista, Grönlannista, Mongoliasta, Amerikasta. Jännä oli bongata myös muutama Kreetan minolaiseen kulttuuriin viittava maininta labyrintista, kaksoiskirveestä ja jumalattaresta, joka pitelee käärmeitä käsissään. Kaikkihan me tiedämme miten Kreetan minolaiselle kulttuurille kävi, vai tiedämmekö? Merkittävällä tavalla runoissa on mukana aboriginaalien uniaika, aika ennen maailman luomista.

Kirjassa on 147 numeroitua sivua ja lukaisin sen läpi reilussa päivässä.

4 kommenttia:

  1. Ihmisen mieli tuottaa ihmeellisen huimia kuvia, joissa yhdistyvät moninaiset ainekset. Kiintoisa kirja, josta en ennen ole kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentistasi! Nyt voin lähteä iloisin mielin työttömien terveystarkastukseen.

      Virolainen runoilija on kyllä ihan tahallaan tuottanut noita mainitsemiasi kuvia vielä lisää ja yhdistellyt samanaiheisia elementtejä oman mielensä mukaiseksi maailmanselitykseksi.

      Poista
  2. Tämähän löytyi nopeasti :)

    Itse huomasin kyllä kohtalaisen aikaisin että ihan kuin runot olisivat pituusjärjestyksessä mutta varsinaisen tiimalasirakenteen vasta puolivälissä, jolloin kävin laskemassa rivejä parista alkupään runosta, ja pätihän se.

    Meter oli vähän hankala hahmo, oliko kyseessä ihminen vai jumala(tar) vai mikä, huomasin jonkun toisen kirjoituksen kirjasta jossa Meter oli luettu maskuliiniseksi (se mieshahmohan taisi olla joku muu), vaikka itse taas luin Meterin ja Demeterin kaksoisjumalattarena jotka muuttuvat toisikseen, joku muu taas ehkä eri tavalla.

    Ja Prometeus, niin, mitkä olivat motiivit, ihan kiusallako teki...
    Prometeuksessa luin sellaista "kehitys kehittyy"-ajattelua, mitään moraalisia periaatteita ei pidä tieteen ja tekniikan kehityksessä käyttää rajoittamassa ja jos jonkin voi tehdä niin se tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullekin jäi sellainen kuva, että Meter olisi mieshahmo. Ehkä sekoitin kertojan äänen ja Meterin keskenään? Toisaalta Meterin ensimmäisessä runossa kertoja sanoo: "minä olen Meter". Minä ajattelin, että Meter on myös se siittäjähahmo siinä runoelman Demeter-puoliskossa.

      Prometheuksen sanotaan Meterin ensimmäisessä runossa suunnittelevan vedenpaisumuksen aiheuttamista. Tietysti se on vain Meterin näkemys asiasta, eivätkä Promen tarkoitusperät välttämättä ole niin itsestään selvät. Saatikka sitten, että tietäisimme mitä runoilija Promella on tarkoittanut.

      Kaiken kaikkiaan aika monella tavalla tuli tästä se Pazin Aurinkokivi mieleen vaikka siinä keskeisenä teemana onkin azteekkien maailmankierron myytti. En tällä tarkoita, että Krull olisi tehnyt saman uudestaan, ei lainkaan, Krull on tehnyt jännän sekoitteen, joka varmaankin on alkanut muhia hänen mielessään kaiken vanhoista kulttuureista hankitun tiedon vauhtiinpanemana.

      Poista