Martta Matinlompolo: Ken tietäis huomisen

Ruotsinsuomalainen Martta Matinlompolo (s. 1934) kirjoitti vuonna 1976 julkaistun romaanin Ken tietäis huomisen. Kirjan kustansi ruotsinsuomalaisten kirjailijain kustantamo Finn-Kirja. Ken tietäis huomisen on kirjan takakannen mukaan Matinlompolon esikoisromaani. Kirjailija muutti Suomesta Ruotsiin vuonna 1959. Kokemusta suomalaisesta arjesta Ruotsissa oli siis ehtinyt kertyä.

Vaikka romaanissa esiintyykin useampia henkilöitä, on päähahmojen määrä rajattu miellyttävän suppeaksi, mikä aina parantaa kerronnan selkeyttä. Romaani kertoo kahdesta naisesta: alle kaksikymppisestä Lissusta, joka minäkertojana kuvailee tapahtumia ja hänen määrätietoisesta ja voimakastahtoisesta äidistään Elmasta. Romaanin alussa Elma ja Lissu saapuvat laivalla Ruotsiin siirtolaisiksi. Elma on eronnut miehestään ja lähtenyt Ruotsiin karkuun seutukunnan juoruilijoita. Satamassa odottaa Elman veli Arttu, joka on asunut Ruotsissa jo vuosia ja pärjännyt hyvin. Arttu on naimisissa suomalaisen Helenan kanssa, heillä on ruotsalaistunut tytär, omakotitalo ja Volvo. Tärkeitä henkilöitä kirjassa ovat myös samassa talossa Lissun kanssa asuva Pummi, työtön, kuljeskeleva nainen sekä Lissun kaveri Kisu, joka on asunut Ruotsissa jo pitempään. Lisäksi kirjassa kuvaillaan muutamia muita henkilöitä, mm. Lissun isää takaumajaksojen kautta.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat pienelle teollisuuspaikkakunnalle, rautatehdas on pääasiallinen työllistäjä. Elma ja Lissu asuvat ränsistyneessä puutalossa, iso osa talon asukkaista käy työssä rautatehtaassa, niin myös Elma. Työ on kovaa, mutta monien muitten tavoin Elmakin tekee kahta työtä. Hänen tavoitteenaan on hankkia niin paljon rahaa, että hän voi muuttaa takaisin Suomeen ja hankkia itselleen mukavan osakeasunnon ja hyvät huonekalut. Samantapaisia haaveita on muillakin. Kirjan tärkein havainto siirtolaisten elämästä vaikuttaa olevan, että vaikka paluu Suomeen on aina ajatuksissa, olisi se mahdollinen vain rikastuneena. Häpeä paluusta köyhänä estää lähtemästä ja lukitsee ihmiset pitkäaikaiseen työn orjuuteen Ruotsissa. Tämän lisäksi Arttu esittää näkemyksenään, että suomalaiset eivät oikein tahdo hyväksyä Ruotsista palaavaa takaisin joukkoonsa.

Tietysti nuoren naisen maailmaan kuuluu muutakin kuin työ ja säästäminen. Pojat kiinnostavat ja yhdessä Kisun kanssa Lissu tutustuu muutamiin killeihin. Äidin rautainen ote estää Lissua sortumasta hurvitteluihin, mutta nuori nainen on altis kiusauksille.

Matinlompolo on mielestäni parhaimmillaan vuoropuhelun kuvaajana. Dialogia onkin kirjassa paljon. Kieli muistuttaa puhekieltä ruotsinkielisine ilmauksineen ja kansanomaisine heittoineen. Näyte tekstistä:

- Mitä mä tohon sanosin nyt, Rane sanoi ja pyörähti ympäri ja kaapaisi minut syliinsä ja rutisti niin kovaa kuin jaksoi. En viitsinyt pyristellä kovin paljon vastaan, kun tykkäsin olla sen sylissä. Ja minä olin jo niin rakastunut siihen, että polveni rupesivat tärisemään kummallisesti heti, kun se tuli ihan lähelle.

- Ruvetaaskin olemaan yhtä pataa ihan tosissaan, se sanoi vakavalla äänellä ja minä vastasin:

- Miksei mun puolesta, mutta sä et sitte leiki mun tunteilla.

- Saatana, aina vaan paranee, sanoi Rane ja rupesi nauramaan ja päästi minut irit otteestaan, vaikka en olis halunnutkaan päästä irti.

Kirjassa on 171 sivua ja lukaisin sen parissa päivässä.

Sain kirjan lainaan Varastokirjastosta Kuopion kaupunginkirjaston kautta. Etukannen skannatusta kuvasta poistin Varastokirjaston tunnuksen alla olevan viivakoodin ja ”sijaintitunnuksen”.