Tuusniemi - Kiihtelysvaara - Pyhäselkä - Rääkkylä - Liperi

Jännevirran silta sumussa

Tein vaimon kanssa eilen rengasmatkan autolla. Matka suuntautui pohjoiseen Karjalaan. Läksimme matkaan Joensuuntietä pitkin. Oli aamulla vesistöjen tuntumassa aika sumuista, mutta liikennettä oli myös tosi vähän.

Täyssinän rauhan rajakivi Ohtaansalmessa

Tuusniemellä, Ohtaansalmella pysähdyimme tutkimaan veden väreilyä aamun valjetessa ja sumujen haihtuessa. Ohtaansalmella sijaitsee Savon ja Karjalan raja. Vuonna 1595 siellä sijaitsi Ruotsin ja Venäjän raja, mikä seikka oli myös rajakiveen hakattu kaikille tiedoksi.

Kiihtelysvaaran kirkko

Kiihtelysvaaran kirkko otti meidät avosylin vastaan Karjalan puolelle. Tosin sitä ennen olimme pysähtyneet lyhyelle tauolle Viinijärven tai Joensuun Teboilille, jossa nautimme pullakahvit. Oli ältsin hyvät pullat! Kirkko Kiihtelysvaarassa oli kiinni, joten katselimme sitä vain ulkoa päin ja sitten söimme eväitä parkkipaikalla. Minua tuli jututtamaan västäräkki, joka ihan selvästi kehotti olemaan varovainen liikenteessä. Ostimme Kiihtelysvaaran S-marketista pattereita kameraan, joka taas oikutteli.

Västäräkki

Ajoimme edelleen Pyhäselkään, joka on lakkautettu kunta kuten Kiihtelysvaarakin. Molemmat ovat liittoutuneet Joensuun yhteyteen. Etsimme Pyhäselästä vankilaa, se oli ainut asia, minkä tuosta entisestä kunnasta tiesin. Emme kuitenkaan löytäneet kuin tienviitan Suhmuraan. Kävimme kuvaamassa Pyhäselän kirkon ja pohdiskelimme näitten entisten kuntien tulevaisuuden näkymiä. Meistä ne näyttivät seuduilta, joitten eteen kannattaisi todella satsata jotain aivan uudentyyppistä toimeliaisuuden virittämiseksi.

Pyhäselän kirkko

Pyhäselän jälkeen oli vuorossa Rääkkylä. Se on vielä itsenäinen kunta. Asukkaita kaksi ja puoli tuhatta. Liittyminen johonkin isompaan kuntaan on edessä. Rääkkylän kirkko otti meidät avosylin vastaan, mutta oli suljettu. Kävimme katsomassa myös Onnenmaa-elokuvasta tuttua tanssilavaa. Sekin oli suljettu. Sen sijaan Kivisalmen sillan kupeessa kävimme katsomassa muistomerkkiä suuren malmikiven löytymisestä. Kivi oli ollut jääkauden mukanaan kuljettama järkäle Outokummun kupariesiintymästä. Sää oli ihanan kesäinen, vaimon mielestä vain viileähkö tuulenvire kieli siitä, että tämä lysti päättyisi pian.

Rääkkylän kirkko

Arvinsalmen lossi oli toiminnassa. Saimme lossilla salmen ylittäessämme ihailla upeita järvinäköaloja. Kioski Liperin puoleisella rannalla oli suljettu.

Arvinsalmi

Liperissä kesä jatkui. Suihkulähde ja kukkaistutukset puolustivat ylpeästi loppuaan kohti kaatuvan kesän kauneutta. Liperin punatiilinen kirkko oli sekin suljettu, mutta sen komeus näytti aika jämäkältä. 

Liperi

Liperin kirkko (yksityiskohta)

Paluumatkalla sattui sitten se mistä västäräkki oli varoitellut. Riistavedellä (entinen kunta muuten) peltipolliisi väläytti kirkasta valoa juuri meidän kohdallamme. En ole ihan varma, oliko minulta jäänyt huomaamatta 60 km/h rajoitus. Arveltiin että siinä olisi ollut 80 km/h. No, nykytekniikalla asia varmistuu nopeasti ja eihän se kahdenkympin ylinopeus tiedä kuin kahtasataa euroa. Mikäs on maksaessa kun tässä työmarkkinatuella hääräilen.

Veden väreilyä Ohtaansalmessa

Reissu tuli kumminkin heitettyä ja huomasinpa jopa, että tämän kesän aikana retkeiltiin autolla ensin pohjoiseen Valtimoon, juhannuksena etelään pääkaupunkiseudulle, heinäkuussa länteen Vaasan suuntaan ja nyt itään Kiihtelyksen kirkolle. Että ristiin on kuljettu ja Suomen maata on nähty monelta kantilta. Nytpähän on mitä muistella.