Valev Uibopuu: Myöhäinen rakkaus

Virolainen kirjailija Valev Uibopuu (1913 – 1997) kirjoitti Ruotsissa viron kielellä.

Wikipedian kertoman mukaan hän muutti toisen maailmansodan melskeissä Virosta ensin Suomeen ja sitten Suomesta Ruotsiin. Luin hänen kahdesta novellikokoelmastaan koostetun valikoiman nimeltä Myöhäinen rakkaus. Vuonna 1965 julkaistun valikoiman suomensi Tuuli Reijonen.

Novellit kokoelmasta Igavene küla (Ikuinen kylä) vuodelta 1954:

Äiti ja poika -novellissa Anu on maanviljelijän vanheneva vaimo, joka kaipaa maailmalle lähtenyttä poikaansa. Patriarkkamainen isä väittää äidin hemmotelleen pojan piloille.

Väliporras kuvaa toista maanviljelijäpatriarkkaa, jonka poika hautoo kotoa lähtemistä. Novellissa keskitytään ehkä enemmän isän hahmoon, mutta poikakin saa osuutensa. Ja pojanpoika. Kirjailija kuvailee talon vanhaa isäntää seuraavasti:

Hän oli aikaansa seuraava mies, mutta ei tämän päivän puitteissa, vaan ajassa kauan sitten.

Ennen hämärää on taas vaihteeksi novelli, jossa pääosassa on maanviljelijä, jolla on vaikeuksia poikansa kanssa. Itse asiassa maanviljelijöitä on novellissa kaksikin kuten myös poikia! Miehet istuvat iltaa toisen tykönä ja heidän keskustelustaan kehkeytyy todella avartava ja syvällinen. Novellikokoelman nimi Ikuinen kylä on tästä novellista ja se viittaa siihen miten pysyvää on tarve viljellä maata.

Aiheitten samankaltaisuudesta huolimatta Ikuisen kylän kolme novellia henkivät hienoa, hohtavaksi siintynyttä tunnelmaa ja tarkastelevat poikien maaltamuuttoa erilaisista näkökulmista. Olisin voinut lukea näitä novelleja sen koko kokoelman verran.

Novellit kokoelmasta Mosaiik (Mosaiikkia) vuodelta 1962:

Mies kertoo koulupojasta arvostetuksi maanviljelijäksi ja kartanon omistajaksi varttuvan miehen kasvutarinan.

Illuusiot kuvaa suunnitelmia ja niitten kohtaamista todellisuuden kanssa bioenergiaa huokuvalla turvesuolla.

Myöhäinen rakkaus -novellin keskushenkilönä on vanha opettaja, joka kaipaa kipeästi rauhaa kesälomaltaan. Kouluvuoden hälinästä olisi päästävä eroon, mutta vaimo ehdottaakin, että he ottaisivat poikansa kaksivuotiaan tyttären hoitoon, kun poika on saanut stipendin ulkomaille ja haluaisi ottaa vaimonsa mukaan. Kuutisen sivua kestävän pohdiskelun jälkeen mies suostuu.

Ei, hän ei rakastanut lapsia lainkaan sillä tavoin kuin se sana liioitellen käsitettiin. Hän oli aina tuntenut suurinta iloa keväisin, kun melu luokkahuoneessa hiljeni.

Mosaiikkia-kokoelman novelleista teki Myöhäinen rakkaus minuun suurimman vaikutuksen, joskin luulen ajatuksissani palaavani varsinkin turvesuon tunnelmiin.

Lueskelin kirjan kolmessa päivässä, siinä on 146 sivua.