Powered By Blogger

tiistai 16. helmikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Paula, blogista Kirjan pauloissa heitti minulle viiden kirjan haasteen. Tartun siihen kuin leipään. Haasteessa vastataan viiteen kirjalliseen kysymykseen ja sitten mietitään ketä ei vielä ole haastettu. Kysymykset ovat seuraavat ja vastaukseni seuraavat kysymyksiä:
  1. Kirja, jota luen parhaillaan on Neuvostolyriikkaa 2. Olen jo päässyt sivulle 10 eli Johdatukseksi-niminen esipuhe on aluillaan. Aikaisemin luin Neuvostolyriikkaa-sarjan osat 1 ja 4. Myös osa 3 on lainassa. Näissä ei erityisemmin haittaa lukeepa missä järjestyksessä tahansa, ”romanttinen heroismi” kukkii kaikissa nimellä ”sosialistinen realismi”.
  1. Kirja, josta pidin lapsena oli... jaapa jaa... mikähän se olisi ollut? Ainakin pidin lapsena äidin parikin kertaa meille poijille lukemasta kuvakirjasta Saapasjalkakissa. Varastin sen äidiltä itselleni. Siinä on liikuteltavia kuvia. Se on hieno.
  1. Kirja, joka jäi kesken oli ainakin Olli Jalosen romaani Hotelli eläville. Sain sen kumminkin luettua viime sunnuntaina. Oli hyvä mieliala sen suhteen. On tosin jäänyt aika paljon muitakin kirjoja kesken. Mm. Kawabatan romaani Kioto ja Raamattu ja Dostojevskin romaani Rikos ja rangaistus. Ehkä psykologisesti kiinnostavin keskeytys tapahtui, kun olin lukenut Robert M. Pirsigin romaania Zen ja moottoripyörän kunnossapito noin kolme neljännestä ja päätin lopettaa vaikka jäljellä oli enää satakunta sivua. Romaani alkoi mielenkiintoisesti, mutta lähti kulkemaan epämiellyttävään suuntaan enkä halunnut lukea sitä loppuun. Katsoin kuitenkin loppuratkaisun ja tunsin tehneeni oikean päätöksen. Joku muu voi tietysti olla ihan toista mieltä.
  1. Kirja, joka teki vaikutuksen oli ja on Leo Tolstoin oman elämän kriisistä kertova Tunnustus. Ovat tosin muutkin tehneet vaikutuksen. Mm. Stanislaw Lemin avaruuslentäjä Ijon Tichyn seikkailuja käsittelevä kertomuskokoelma Tähtipäiväkirjat ja Daniil Harmsin hajanaisten kirjoitelmien kokoelma Sattumia sekä Dostojevskin pienoisromaani Kellariloukko ovat jättäneet jälkensä mieleeni.
  1. Kirja, johon palaan uudestaan, mikähän se sitten olisi ellei allakkaa oteta huomioon? Virsikirjaa lehteilen usein, Kalevalaakin silloin tällöin, karttakirjaa olen tutkinut paljon. En taida keksiä oikeaa vastausta. Pitäisi kilauttaa kaverille, mutta en muista ketään kaveriakaan tähän hätään. Siksi kai kirjoittelen tähän blogiin?
Haastan tähän haasteeseen vastaamaan omantunnon hinnalla kenet hyvänsä. Jos olisin Arja-täti, saattaisin nähdä taikapeilin läpi Lissun Akanvirtaa-blogista ja Kirjavuorenpeikon Kirjavuori-blogista ja hdcanisin Hyönteisdokumentti-blogista sekä Jorma Jormiton Peegee hydatoon -blogista. Eli näkisin nämä perinteiset, joiden en huomannut jo haasteeseen vastanneen. Ja mitenkäs menee Eevalla Kirjeitä ohikulkijalta -bloginsa kanssa?  
Kenetkähän näen ensi kerralla?

8 kommenttia:

  1. Ostin kauan sitten tuon 'Zen ja moottoripyörän kunnostus' miehelleni lahjaksi, kun siinä oli tuo Zen ja toiseksi tuo moottoripyörä. Muistaakseni hänelle oli myös aika vaivalloista sen loppuun lukeminen. Mainitsi kai kuivaksi ja pitkäveteiseksi. Voi olla että jäi keskenkin sama kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kirjassa kulkee läpi matkan kaksi teemaa. Helpompitajuisessa isä ja poika sekä heidän kaveripariskuntansa tekevät matkaa moottoripyörällä Amerikoissa. Vaikeampitajuisessa käydään läpi jotain eri filosofien ajattelua. Kirjan mittaan vaikeaselkoisen filosofian määrä lisääntyy ja matkan kuvaus paitsi lyhenee myös kulkee kohti sangen epämiellyttävää lopputulemaa.

      Poista
  2. Tartun tähän haasteeseen kohtapuoleen.
    Zen-kirja on nimenä tuttu muttei siihen ole ikinä tullut tartuttua...jotain noita Neuvostolyriikka-kirjoja sen pitää kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zen ja moottoripyörän kunnossapito lienee jonkin sortin kulttikirja ja voi olla, että suhtauduin siihen liian ryppyotsaisesti, mutta minulla oli lukiessani kirjaa jokseenkin samanikäisiä lapsia ja samaistuin ehkä sen vuoksi kirjan minäkertojaan, mikä tuntui aika vastenmieliseltä vaikka kertoja sinänsä onkin jokseenkin sympaattinen hahmo.

      Neuvostolyriikka-sarjan kirjoista on vaikea vielä antaa osasuosituksia, kun on puolet lukematta. Luultavasti mistä tahansa saa tosi paljon sekä tietoa että näkemystä. Ykkösosassa on klassisempia vetonauloja (Brjusov, Blok, Jesenin), aloittelemani kakkososan tärppinä on Majakovski, jolta tosin voi lukea kokoelman Pilvi housuissa, kolmosan kirkkaita tähtiä ovat Ahmatovan lisäksi Pasternak, Tsvetajeva ja Mandelstam, nelososassa on mahdollista tutustua Suuren isänmaallisen sodan aikaiseen sankarirunouteen, myös sodan jälkeistä aikaa vähän käsitellään. Kaikissa on erittäin vahvasti asiaan paneutuneet esipuheet, jotka kannattaa lukea.

      Poista
  3. Vielä pakko palata tänne, kun näin tuon Majakovskin vastauksessasi: suosittelen todella hyvää elämäkertaa, historiateosta joka kertoo hänestä. Se on ruotsalaisen Bengt Jangfeldtin 'Panoksena elämä. Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä.' Siinä herää eloon tuo myllerrysten aika Venäjän/Neuvostoliiton historiassa Majakovskin elämän ja persoonan kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaisin netistä Erkki Tuomiojan kirjoituksen, jossa hän kehuu Jangfeldtin kirjaa. Totta on, että myös neuvostoajan jälkeen (ja myös sitä ennen) on varmasti kirjoitettu paljon mielenkiintoista sosialismista ja sen toteutumisesta. Aihetta kohtaan osoittamasi kiinnostuksen ja Majakovskin merkittävyyden vuoksi lisään kyseisen kirjan haasteen suosituksiin.

      Lukaisin Neuvostolyriikkaa 2 -kirjasta Majakovskia koskevan osuuden, joka kattaa noin puolet kirjasta. Minulle oli yllätys, että Majakovski oli syntynyt ja kasvanut Gruusiassa. Hän myös puhui gruusian kieltä. Yllätys oli myös se, että jonkin ladontavirheen takia yhden runoilijan runot olivat pudonneet kirjasta vekka!

      Poista
  4. Mukava, että ehdit vastaamaan ja näin pian.
    Osaat valita sellaisia kirjoja, joista monista en ole kuullutkaan, sen näkee blogikirjoituksistakin. Osa mainitsemistasi on tuttuja ainakin nimeltä. Kioton nappasin hiljattain omaksi kirjaston asiakkaiden kirjanvaihtohyllystä, saa nähdä, miten sen lukemisen kanssa käy. Tosin pidin kyllä Kawabatan Lumen maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiotosta haluan sanoa, että se jäi kesken, koska en vain jaksanut keskittyä siihen. Kirjassa ei luultavasti ollut mitään vikaa. Minua lähinnä harmittaa, kun en jaksanut lukaista sitä.

      'Kirjoja, joista en ole kuullutkaan' on varmasti aikamoinen määrä itse kenenkin näkövinkkelistä.

      Tämä oli haaste, johon oli helppo vastata.

      Poista