Kirsti Sirasteen johtama
bulgarialaisen kirjallisuuden seminaariryhmä valikoi ja suomensi
joukon bulgarialaisia novelleja. Näin kertyneet suomennokset
koottiin kirjaksi, joka ilmestyi vuonna 1980 nimellä Helakukkula.
Suomentajia on kymmenkunta. Bulgarialaisia novellisteja kirjassa on
yhdeksän, heiltä on kultakin 1 – 3 lyhyttä kertomusta.
Esipuheessa Kirsti Siraste kertoo Bulgarian kirjallisuuden
historiasta. Lopusta löytyvät lyhyet kuvaukset kirjan
bulgarialaiskertojista.
Esipuheessa Ivigaaneista nykyhetkeen
Siraste luettelee suomennetut bulgarialaiset kaunokirjalliset
teokset. Ensiksi tietenkin mainitaan kansalliskirjailija Ivan
Vazovin teos Ikeen alla, joka kertoo turkkilaisvallan
ajasta. Sosialismin ajalta on suomennettu pari Andrei Guljaškin
teosta, joitten nimiä en löydä mistään, Jordan
Raditškovilta
lastenkirja Me
varpusenpojat, matkakuvaus
Villi Siperia, romaani
Vuoret tulivat
lähelle sekä Ljubomir
Levtševin
runoutta valikoimassa Tähdet
ovat minun. Kuunnelmina on
Suomessa esitetty vuonna 1978 Jordan Raditškovin Riehakka,
Boris Aprilovin
lastenkuunnelmat Kuusi
pingviininpoikasta ja
Papukaija ja perhonen sekä
Varsa,
Nikolai Haitovin
kuunnelmat Mies joka
rakensi teitä (ilmeisesti
nimellä Teitä)
sekä Laiva metsässä
ja näytelmä Koirat
sekä Georgi
Džagarovin
kuunnelma Yleinen
syyttäjä.
Televisiossa on esitetty Nikolai Haitovin novelliin perustuva elokuva
Juureton puu,
novelli on mukana tässä valikoimassa. Että sitä tehen sitten.
Ajattelin että jos vielä intoa ja aikaa riittää, kokeilen tuota
Raditškovin romaania Vuoret tulivat lähelle.
Kirjan kolmen ensimmäisen kertojan
ennen toista maailmansotaa syntyneitä tarinoita seuraavat
sosialismin ajan kirjoittajien kertomukset. Kirjoitan tähän sanasen
kirjan kustakin kertomuksesta.
Ivan Vazov (1850 – 1921)
taitaa olla huomattavimpia bulgarialaisia kirjailijoita, tunnetaanhan
Bulgarian kansallisteatteri Ivan Vazovin teatterin nimellä.
Häneltä on kirjassa mukana pieni turkkilaissodista 1885 kertova
tarina nimeltä Joko? Perhe
odottaa sotaan lähtenyttä poikaa kotiin palaavaksi.
Kansallisromanttinen tunnelma vallitsee.
Elin
Pelin (1877 – 1949):
Helakukkula.
Romanttinen kertomus ihmisistä, jotka vaeltavat suurin joukoin
kukkulan päällä olevaan kappeliin parantuakseen vaivoistaan.
Andreško.
Hevosen kuski jututtaa ärtyisää voutia matkalla ulosmittaukseen.
Jordan
Jovkov (1880
– 1937): Langalla.
Erittäin hieno, koskettava ja tiheätunnelmainen kuvaus
kohtaamisesta maaseudulla.
Albena.
Kylätragedian kuvaus, jossa on hyvä jännite, mutta dramaattisuutta
hieman liikaa.
Nikolai
Haitov
(1919 – 2002): Pojanpojanpoika.
Pieni tarina pienestä mutta sitäkin onnettomammasta naimakaupasta.
Islamilaisuus nousee esiin mielenkiintoisena yksityiskohtana.
Juureton
puu.
Kaupunkiin tuotu vanhus kaipaa kotiinsa maalle, vapauteen. Kiva
jutteleva kertomus.
Pavel
Vežinov
(1914 – 1983): Viulupoika.
Kuuskytlukulainen nuorisokuvaus alkaa hauskalla johdattelevalla
väittelyllä, jossa nuoret pojat pohtivat hetken materian ja
antimaterian suhdetta materialismiin ja sen vastakohtaan. Keskustelun
lopputulemana toinen pojista väittää, että elämme järjen eikä
tunteiden aikakautta. Ja kuten kaikki tiedämme ihminen on
tunneolento aikakaudesta ja talousjärjestelmästä riippumatta.
Boris
Aprilov
(1921 – 1995): Kosketus.
Tuokiokuva talvimyrskyn saartamasta, uudesta hotellista Mustan meren
rannalta. Ravintolassa soitto soi, mutta laulu ei kajahtele.
Syksyiset
dyynit.
Lokakuiset dyynit tuntuvat juuri nyt houkuttelevilta. Tässä
novellissa kaikaa jo tonnikalan kalastajain laulukin, mutta kenenkään
lemmenjuttuja ei silti levitellä niinkuin pyyhkeitä dyyneille.
Jordan
Raditškov
(1929 – 2004): Kirjassa on mukana kolme vuonna 1971 julkaistun
kokoelman Baruten
bukvar
(Ruutiaapinen) kertomusta, jotka liittyvät kiinteästi toisiinsa.
Antaisin kernaasti puoltolauseeni, jotta tämä kokoelma
suomennettaisiin kokonansa.
Leipä.
Leipomushomma kohoaa surrealistisiin korkeuksiin.
Kivet.
Kivenhakkaaja veistää muistomerkkiä seutukunnan sankarille, joka
seuraa tapahtumaa sielunsa silmin.
Miloiko.
Polttopuitten tekijä ratkomassa rikosta.
Liljana
Mihailova
(s. 1939): Solisti.
Sujuva, pakinanomainen kertomus oopperan kuorolaulajasta, joka alkaa
saada tilauksia huoneistojen maalauksista.
Muurahaisia.
Meistä kaikista ei ole mökki-ihmisiksi.
Georgi
Velitškov
(s. 1938): Tuhkimosatu.
Pakinanomainen kertomus nuoren naisen tiestä kohti hulppeampaa
elämää.
Kilpailevat
kaupungit.
Lähikapungit käyvät kisaa siitä, kumpi on merkittävämpi.
Kirjassa
on 196 sivua. Lukaisin sen kolmessa päivässä. Seuraavaksi on
vuorossa Romania.
Helakukkulan
on lukenut myös Paula.
Hdcanis
sen sijaan luki toisen teoksen verran bulgarialaista kerrontaa.
Lukemassani kokoelmassa on näköjään kaksi samaa kirjoittajaa, nuo kaksi vanhinta.
VastaaPoistaKiintoisan oloisia novelleja, pitää katsoa josko tulee otollisesti vastaan...
Juu, ei tässä niinkään turkkilaisikeen alla kärsitä vaan tuttujen ihmisten keskeiset nahinat ja vaativat elämänolot luovat jännitteet.
PoistaSinäkin löysit kirjan. Mukavasti tulivat kirjan tarinat mieleen, kun luin kuvauksiasi.
VastaaPoistaJoo, minulla on tuossa pieni asiavirhe kohdassa, joka sinulla on oikein. Vazovin kertomuksessahan ei ole kyse sodasta turkkilaisia vaan serbejä vastaan.
Poista