Powered By Blogger

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta

Sisko Latvus (s. 1945) kirjoitti vuonna 2011 julkaistun romaanin nimeltä Kaukana omalta maalta. Luin sen.

Romaani kertoo inkerinsuomalaisen Muurikaisen perheen vaiheista toisen maailmansodan aikana. Minäkertoja, kirjan alussa 13-vuotias Paavo, asuu äitinsä ja kahden nuoremman sisaruksensa kanssa Leningradissa. Eletään talvea 1941 – 1942 ja saksalaiset piirittävät kaupunkia. Asukkaat näkevät nälkää. Perheen isä on armeijan palveluksessa linnoitustöissä. Eräänä päivänä äiti kertoo lapsille, että kaikki suomalaiset siirretään pois kaupungista. Matkan aikana Paavolle paljastuu vähän kerrassaan, ettei heitä siirretä turvaan vaan että heidät karkotetaan Siperiaan. Nälkä ja hätä Leningradissa vaihtuu nälkään ja kylmään Jenisein varrella.

Kaukana omalta maalta on kirjoitettu nuorisoromaanin tyyliin, kerronnassa painotetaan tapahtumia tunnekuohuissa vellomisen tai poliittisen pohdiskelun sijasta. Rationaalinen asenne osoittautuu elintärkeäksi Muurikaisen perheelle. Elämä Siperiassa on hengissä pysyttelemistä, joka edellyttää toimimista omaksi ja lähipiirin parhaaksi usein todennäköistä tuhoutumista vastaan. Nuorisoromaaniksi kirjassa käsitellään siten todella kammottavia näkymiä, joitten laajana taustana on pienen kansan osa suuressa neuvostomaassa. Seuraavassa katkelmassa Paavo pohtii suomalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa kohtaloonsa:

Neuvostoliitto oli niin valtava, että päätäni pyörrytti, kun ajattelin pelkästään sen mittasuhteita kartalla. Sehän oli melkein puoli maailmaa. Me olimme sen sisällä olemattomia pikkuruisia pisteitä, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, missä meidän kokoiset hiukkaset tässä maailmanpuolikkaassa sijaitsivat. Sen takia oli parasta vain unohtaa koko politiikka ja elää siellä minne milloinkin vietiin niin kuin parhaiten pystyi.

Vaikka politiikka ei nousekaan suoranaisesti kirjan pääaiheeksi, käyvät karkotetut henkilöt omaa hiljaista, vihan sävyttämää keskusteluaan Neuvostoliitosta ja varsinkin sen johtajasta Stalinista. Kirjailija on kaiken kukkuraksi sijoittanut kartotetut samalle pienelle paikkakunnalle, jossa Stalin itsekin aikoinaan oli karkotettuna. Eri kansojen erilaiset näkemykset asioista luovat myös jännää ristivalotusta tapahtumiin.

Kirjan synkät ja lohduttomuutta hohtavat tapahtumat perustuvat inkerinsuomalaisen miehen kertomukseen. Fiktiiviseen romaaniin on Sisko Latvus kuitenkin kutonut valoisuutta antamaan myös rakkauskertomuksen, joka piristääkin kirjaa miellyttävällä tavalla. Nuoren pojan arat, lemmekkäät mieluilut on kuvattu uskottavan tuntuisesti.

Kirjassa on 216 sivua. Aloitin lukemisen perjantai-iltana autokorjaamolla ja pääosan luin lauantaina. Kuulin kirjasta Ainon Sheferijm-blogista. Kiitos hienosta lukuvinkistä! Kirjailija Latvus pitää myös blogia ja kirjadivaria, olen itsekin tilannut häneltä yhden kirjan viime vuonna. Tämän kirjan lainasin Kuopion kirjastosta, jossa se on sijoitettu nuorten aikuisten hyllyyn.

4 kommenttia:

  1. Hauskaa, että on voinut innoittaa jotakuta hyvän kirjan äärelle ja kiintoisia ajatuksia olet nostanut esille kirjasta, sellaisia, mitä en itse osannut sanoiksi pukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogia pitäessä kannattaakin tuoda kirjasta esille juuri se, minkä itse katsoo huomion arvoiseksi. Erilaisten blogiarvioitten kautta sitten blogien lukijat saavat sekä lukuvinkkejä että kirjan lukeneet eräänlaista "vertaistukea" omille käsityksilleen.

      Poista
  2. Tämä on hieno kirja mielenkiintoisesta aiheesta, joskin itse pidin hitusen enemmän Ruta Sepetyksen erittäin samantyylisestä kirjasta Harmaata valoa.
    Latvus on muuten kirjoittanut tälle kirjalle jatkoakin, tavallaan. Kaksi sateenkaarta sijoittuu lähemmäs nykyaikaa, mutta Paavo on mukana siinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tiedosta! Varmaan hienoja kirjoja molemmat. Liettualaisista ei ole tullut niin kovin paljon luettua, tosin muistelen, että juuri Sisko Latvuksen tai oikeastaan Pörstin divarista taisin hankkia liettualaisten novellien valikoiman.

      Laitanpa nämä molemmat mieleen ensi vuotta varten, silloin ajattelin lukea pohjoisen Euroopan kirjallisuutta - siinä ne menevät Sibirin muistelot samalla. Tosin taitaa olla amerikkalainen tuo Sepetys, mutta mitäs sitten.

      Poista