Tito Colliander: Taina

Tito Colliander (1904 – 1989) oli suomalainen kirjailija, hän kirjoitti ruotsiksi. Vuonna 1935 ilmestyi hänen romaaninsa Taina. Romaanin suomensi vuonna 1993 Eira Hernberg, joka on kirjoittanut loppuun Kääntäjän jälkipuheen.

Romaanin päähenkilö, 17-vuotias Taina, pakenee Suomeen Neuvostoliitosta 1930-luvulla. Hän asettuu asustamaan Kuokkalaan, pienelle merenrantapaikkakunnalle aivan rajan tuntumaan. Romaanissa kuvataan varsin paljon Kuokkalan venäläisten maahanmuuttajain yhteisöä ja heidän elämäntapaansa. Kuokkala oli yksi niistä seuduista, jonne tsaarin ajan venäläinen hienosto rakennutti laajoja huviloitaan, lähelle Pietaria ja lähelle itäisen Suomenlahden vesiä. Collianderin kertoman mukaan osa Kuokkalan venäläisestä yhteisöstä yritti sinnitellä rappeutuvien ja omistajiensa taloudellisen kantokyvyn rankasti ylittävien huviloittensa kanssa viimeiseen asti. Hernberg kertoo, että Collianderit sekä viettivät lomiaan että yhtenä talvena asustivatkin Kuokkalassa. Niinpä kirjailija todella tietää mistä kertoo.

Tärkeänä teemana on Karjalan kannaksen venäläisten tarrautuminen menneisyyden maailmaan. Oleellisena osana tähän kuuluvat muistot, jotka päähenkilöltä ovat kadoksissa. Taina on nimensä mukaisesti salaisuus itselleenkin. Hän löytää kuitenkin mukavan kortteerin, hänet majoittaa luokseen vanha maahanmuuttajanainen, joka ymmärtää nuoren tulokkaan ahdistusta ja antaa hänelle mahdollisuuden toipumiseen. Muistojen menettäminen ei vanhaa ja kokenutta naista sureta, kuten hän toteaa seuraavassa katkelmassa:

 – On olemassa ihmisiä, jotka ovat peloissaan vanhojen asioiden vuoksi ja haluavat vapautua niistä, mutta eivät voi. Se on vielä pahempaa.

Hetken kuluttua hän lisäsi:

 – Muistot kalvavat heidät rikki. Tai sitten he romahtavat kasaan kuin vanhat huvilat.

Synnistäkin kirjassa puhutaan. Tärkeässä osassa on paikkakunnalle jäänyt Jumalan hullu, Bulagin, joka puhuu omasta uskonkäsityksestään paikallisessa, venäläisen kauppiaan omistamassa elintarvikeliikkeessä. Bulaginin mielestä Jumala sallii synnitkin niin että paholainen on oikeastaan Jumalan palvelija ja alamainen.

Kuva, jonka Collianderin romaani piirtää Kuokkalan huvila-asutuksen hiljaisesta rappiotilasta on paitsi kaihoisa myös varsin uskottavan tuntuinen. Vaikutelmaa syventävät monet luontokuvaukset meren rannalta ja männiköitten reunustamilta mannuilta, Karjalan kannas 1930-luvulla nukkuu surumielistä, venäläistä unta itäisen Suomenlahden tuulissa ja poutasäissä. Naapurin puolelta tunnelmaa luovat valonheittimet, joitten avulla neuvostovaltio tarkkailee mahdollisten vastavallankumouksellisten aikeita.

Kirjassa on 160 sivua, se tuli luettua päivässä.