Outsider: Timanttiavain

Vanhemmasta kotimaisesta viihdekirjallisuudesta tuttu nimimerkki Outsider kirjoitti vuosina 1934 – 1935 Lauantai-lehdessä julkaistun jatkokertomuksen Timanttiavain. Kertomus ilmestyi vuonna 1987 Kustannus Oy Jalavan toimittamana yksissä kansissa.

Outsiderin tarinoista tunnettuja hahmoja ovat ainakin Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki. Lukemassani kertomuksessa rikosvyyhteä selvittelee sanomalehtimies ja yksityisetsivä Martti Kyttä apunaan lääkäri Kauno H. Kautonen. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Helsinkiin, joskin kansainvälisillä vesilläkin liikutaan. Kyttä asustaa Etu-Töölöössä sijaitsevassa uudenaikaisessa poikamiesasunnossa ja käy päivätyössä Päivän Uutisissa.

Timanttiavain on tavanomainen salapoliisikertomus. Yksityisetsivä Kyttä on maineensa kautta saanut hämmästyttävän laajan oikeuden tutkia muitten ihmisten asioita. Häneen luotetaan ja hän itse luottaa paitsi hoksottimiinsa myös vaistoonsa, kuten seuraavasta katkelmasta käy ilmi:

Puhelu jäätelökauppiaan kanssa oli antanut hänelle paljon ajattelemisen aihetta ja yhä varmemmaksi kiteytyi hänen mielessään ajatus, että Giomo Patro ei ollut tehnyt ryöstöyritystä hyötyäkseen siitä, vaan hänellä oli tekoonsa paljon syvemmät syyt, ja että nuo syyt olivat syntyisin hänen Afrikassa oleskelunsa ajoilta. Vaikka Kyttä ei ollut saanut tälle otaksumalleen mitään suoranaista tukea, sanoi hänen vaistonsa niin ja hän oli tullut huomaamaan sen monasti, että vaistot antavat usein parhaan johtolangan.

Kuten yleensäkin Outsiderin kirjoittamissa seikkailuissa, myös Timanttiavaimessa riittää yllättäviä juonenkäänteitä ja kotimaan kamaralla toimivaa sähäkkyyttä. Jonkin verran ajankuvaakin sivuilta löytyy, huomiota herättää ennen muuta saksalaisten lehtien jokapäiväiset uutiset natsien ja kommunistien katutaisteluista. Teksti on konstailematonta ja helppolukuista, Outsider on nähnyt vaivaa keksiäkseen uusia kikkoja, joilla pahikset ja hyvikset ottavat mittaa toisistaan. Toisin paikoin rikostutkinnan metoodit hymyilyttävät, soitto numerotiedusteluun ei ollut arkipäivää vielä 1930-luvulla, joten Kyttä käy aikansa läpi puhelinluetteloa löytääkseen tärkeän puhelinnumeron haltijan, kunnes soittaa puhelinyhtiön maaseutukeskukseen ja kysyy sieltä. Viihteellisten salapoliisikertomusten tapaan tässäkin kuljetaan vapauttavaan loppuun useamman kalmon kautta.

Kirjassa on 136 sivua. Luin sen eilönnä.