Powered By Blogger

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Pirjo Mellanen: Matkustin Albaniaan

Pirjo Mellanen matkusti miehensä Karin kanssa Albaniaan vuonna 2008 hankittuaan asunnon rakenteilla olevasta talosta pienestä Sarandan kaupungista, Joonian meren rannalta. Erinäisten vaiheitten jälkeen asunto myös valmistui – jopa ennen kuin itse talo – ja Mellaset pääsivät muuttamaan uuteen Albanian kotiinsa. Näistä tapahtumista ja Albanian näkymistä muutenkin kirjoitti Pirjo Mellanen kirjan, joka julkaistiin vuonna 2013 nimellä Matkustin Albaniaan.

Kun olin vastikään lukenut Maarit Verrosen kuvauksen kiertomatkastaan Albaniassa, en voinut välttyä vertailemasta näitä kahta Albanian-kuvausta keskenään. Verronen tarkastelee näkemäänsä nuoren, akateemisen henkilön arvioivalla katseella, kun taas Mellanen hämmästelee kuvauksessaan eteläänmuuttajan arkipäivässä avautuvia katunäkymiä ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Mellasetkin vierailevat historiallisten nähtävyyksien äärellä ja kirjassa pohditaan ohimennen Albanian yhteiskuntajärjestelmän jyrkkää muutosta, joka alkoi vuonna 1991 komministisen järjestelmän luhistuessa. Paljon samoja paikkoja ja samojen ilmiöitten kuvauksia kirjoista löytää, kuten huonot tiet, kadunnimien ja talonnumeroitten puuttuminen kaupunkialueellakin, avuliaat ihmiset, Hoxhan bunkkerit jne. Mellasen kirja on siinä mielessä helpommin lähestyttävä, että sen ote on kiinni eteläänmuuttajien omassa arjessa, jota sävyttävät näkymät albanialaiseen yhteiskuntaan. Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat luontevia ja sisältävät monenlaisia kommelluksia, toisinaan kauhistelun aiheitakin. Verrosen kirjan ansio on sen selkeä jäsentely ja rakenne. Lisäksi Verronen on tehnyt kirjaansa varten aika paljon taustatyötä. Samaa kirjoissa on myös se, että molemmat kirjailijat ovat minun laillani lukeneet Ismail Kadaren romaanin Kivisen kaupungin kronikka. Luultavasti oma pienoinen Albania-innostukseni on perua sen kirjan sivuilta. Tähän kun luen vielä jossain vaiheessa lisukkeeksi Pajtim Statovcin romaanin Tiranan sydän, niin luulisi kertyvän näkemystä Albaniasta. Ja suomalaisista siellä.

Pirjo Mellanen mainitsee Albanian hyvinä puolina halvat hinnat, ystävälliset ihmiset, pitkälle syksyyn lämmin ilma, maan vaihtelevat maisemat ja vanhojen kulttuurien jäljet. Johtuuko avuliaisuus ja ystävällisyys ulkomaalaisia kohtaan sitten kansanluonteesta, uskonnoista vai kommunistiajan tässä tapauksessa myönteisestä perinnöstä, kukapa tietää? Huonoja puolia ovat heikko infrastuktuuri, byrokratian hitaus tai tahallinen hidastelu, haluttomuus pitää huolta oman lähiseudun kunnosta ja siisteydestä. Mellanen ihmettelee hieman rakin, paikallisen väkijuoman, yleistä tarjontaa, tosin sama tapa on käytössä varmaan monissa muissakin Välimeren alueen maissa.

Oma lukunsa kirjassa on omistettu Albanian 100-vuotisjuhlille, joita vietettiin vuonna 2012. Tiranan keskustaan leivottu jättiläismäinen kakku joutui innokkaitten juhlijoitten ylenmääräisen juhlinnan ja mässäilyn kohteeksi. Vinkiksi ensi joulukuulle:

Kakun palasia aletaan heitellä, hurmos kiihtyy, ja lopulta ihmiset pelaavat kuin lumisotaa mäiskien toisiaan kakkupaloilla. Eräs kokonaan kakun töhrimä mies tanssii humalassa kakun päällä... Seuraavina päivinä näimme televisiosta, että kakun häpäisy tuomittiin jyrkästi, mutta monet huumorilla höystetyt viihdeohjelmat ottivat kaiken irti kakun päällä tanssijoista.

Kirjassa on 172 sivua, joilta löytyy myös havainnollisia mustavalkokuvia. Lukemiseen kului minulta viisi päivää.

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista taas. Pitää varmaan lukea sekä tämä että Verrosen kirja, niin saa monipuolisemman kuvan Albaniasta. Olipa siellä railakasta kakunsyöntiä muuten! :) Harmi että kuvat ovat mustavalkoisia, itse olen niin värien ystävä (vaikka tyylikkäitähän mv-kuvat toki ovat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaan on laadittu sellaiset puolitoistakertaiset levitettävät kannet, joissa kirjan kuvia voi katsella värillisinä, tosin pienemmässä koossa. Varsinkin kasvillisuus näyttää kauniimmalta väreissä.

      Myös Ismail Kadaren romaani Kivisen kaupungin kronikka on tosiaan tainnut vaikuttaa muihinkin kuin minuun. Vaikka se kertoo toisesta maailmansodasta, tapahtumia katsellaan pienen pojan näkökulmasta, joka katselee kotikaupunkinsa elämää kuin jännittävää näytelmää. Kirjassa kuvataan todella rumiakin tapahtumia, mutta etusija on pojan kokemuksilla, joihin sota vain tuo oman erityispiirteensä. Kaupunkia kuvataan ikäänkuin vaivihkaa, erikoinen kronikoitsija saa myös omat kommenttinsa kirjan sivuille. Kirjassa kuvattu Gjirokastran kaupunki on esim. wikipedian kuvien mukaan kiehtova ja viehättävä paikka. Molemmat suomalaiset matkakirjailijat vierailevat siellä.

      Poista
    2. Kiinnostavalta kuulostaa tuo romaanikin!

      Poista